~Kolmiokorvat

Lystibal Lecter

2012-02-29T15:50:00.005+02:00

Lystibal Lecter on kadonnut. Tässä on Canine Investigation Agencyn tutkintamateriaalia, minkä perusteella Lystibalilla on ollut apuri tai apureita. Häkissä on avain paikoillaan, minkä vuoksi vartijaa syytetään avunannosta. Vartijan hallusta on löytynyt lähikaupasta varastettuja lenkkimakkaroita, joiden paketeista on tehty kuola- ja hammasanalyysit. Häkkiä peittänyt lakana on aseteltu koiran tassuilla.

Häkin oven edessä ollut kattila on siirretty hellalle. Canine Investigation Agency on ottanut siitä kuola- ja hampaanjäljet talteen, ne täsmäävät lenkkimakkarapakettien jälkiin.

Toimistoon on saapunut ruskeassa kirjekuoressa valokuva Lystibalista ja toisesta koirasta, kun ne neuvottelevat. Häntäanalyysi (2) viittaa vahvasti Lykkensdorfin suuntaan. Lykkensdorfilla on vahva rikostausta, erilaisia vahingontekoja rekisterissään. Numerolla 1 on merkattu harvinainen savolainen neulakseton käkkyräkuusi, joita kasvaa Suomessa vain yhdellä harjulla. Tutkijat ovat menossa ottamaan DNA-näytteitä oletetulta neuvottelupaikalta.

Ennen Lystibalin löytymistä Canine Investigation Agency kehottaa ihmisiä varovaisuuteen. Lystibal Lecterin vaarallisuus ei esittelyjä kaipaa.

Sairastaminen jatkuu

2012-02-28T17:56:00.015+02:00

Lystillä kulkee henki jo hieman paremmin. Herätessäni se oli vallannut Lykyn vakiopaikan polvitaipeestani ja Lykky haki paikkaa kylkeni vierestä. Lystin ahdistus-yskimis-oksennuskohtauksia tulee harvemmin eikä se koko ajan köhise. Oireet kuitenkin provosoituvat herkästi. Jos koira sisälläkään vähän kävelee, syö tai käväisee ulkona, seurauksena on kakomista. 70 metrin pissalenkillä se rohisi koko ajan kuin olisin sorsaa taluttanut trööt-trööt. :/ Kuumetta ei ole. Sen sijaan mahakin on nyt sekaisin ja niin näyttää olevan Lykylläkin.

Yhdelle tulevan viikonlopun agilitykisaorganisaatiolle annan virtuaalisen ruusupuskan. Eivät vaadi eläinlääkärintodistusta kisamaksun palautusta varten, vaan heille riitää kahden henkilön antama vapaamuotoinen todistus. Minusta järjestely on hyvä - sama kuin juoksuissakin. Varsinkin, kun eläinlääkäriasemat eivät näitä koiria ota vastaanotoilleen ennen kuin on pakko.

Lykky sai tänään pihalla tottistella. Paikkamakuun ja -istumisen teetin narupallo takapalkkana. Ensimmäisellä kerralla koira palkkasi itsensä, kun sanoin "tsap". Kielsin ja sen jälkeen se pysyi paikoillaan. Seuraamista on jatkettu takapalkalla. Loksutus loppuu, kun sanon terävästi tsst. Sisällä otettiin jääviä, minusta koira edistyy edelleen. Tunnarin alkeita kokeilin myös. Vastassa tulee olemaan melkoinen savotta Lystiin verrattuna. Ei Lykystä intoa lopu, mutta en osaa sille kertoa mikä on pelin henki. Nimim. 7 pureskeltua kapulaa

Tässä hötäkässä on mennyt ohi Lykyn 1-vuotissyntymäpäivä. Pitää ehkä tunnistetta "pentutottis" muuttaa jotenkin? Laitetaan tähän kuva pennusta. Klikkaamalla kuva isonee ja terävöityy.

Tauti

2012-02-27T10:39:00.002+02:00

Lystin höyryteltta

Eilisaamuna Lysti sai yskänkohtauksen ovesta ulos astuttuaan. Sitten tilanne rauhoittui. Toivoin yskimisen johtuneen tuulen pölläyttämästä lumesta, vaikka paha aavistus hiipi mieleeni. 20 m ylämäen jälkeen yskitti taas, käännyttiin kotiin. Tila helpotti kotona, mutta yhtäkkiä illalla paheni. Rakennettiin Lystille höyryteltta autohäkin ja lakanan avulla. En sitä suihkussa höyryttänyt, koska se ei siellä viihdy, olisi vaan hätääntynyt ja hengästynyt lisää. Höyryteltta helpottaa Lystin oloa selvästi.

Viime yönä nukuin tunnin pätkissä, heräsin lämmittämään vettä yskivälle, hönkivälle ja kakovalle koiralle. Yritin valvoa, sillä pelkäsin herääväni siihen, että koira ei yskikään (=ei hengitä lainkaan), mutta nukahdin väkisin. Soitin eläinlääkäriin, mutta sinne ei vielä oteta, koska kuumetta ei ole ja koira syö. Lappeenrannan kisoihin osallistuminen on peruttu, seuraavan vkl:n kaksiin kisoihin en ehtinyt ilmoa laittaa.

Lysti on rokotettu viime kesänä kennelyskää vastaan, mutta rokote ei tautia estänyt. Saa nähdä tarttuuko Lykkyyn. Lykyn pentu-tokon aloitus lykkääntyy. Pääasia on nyt kuitenkin, että Lysti toipuisi ilman komplikaatioita. Lysti-parka.

P.S. Mutta onpa Lystillä täydellinen ajoitus. Eilisestä olen kyylännyt kummalla koiralla on kevättä rinnassa. - Lystillä, joten taukoa olisi tullut joka tapauksessa.

Klaksetta ja ravihommia

2012-02-25T14:37:00.002+02:00

Juttelin nyt asiantuntijan (kasvattaja) kanssa Lykyn klakseesta. Se on merkki siitä, että koirassa tosiaan on saalisviettiä ja se jää päälle. Mussutuksen sijaan koira saisi keskittyä minuun ja hommiin. Videolla näkyy, että Lykky mussuttaa, jos minulla on lelu kädessäni tai taskussani. Takapalkan kanssa naksutusta ei ole ja siinä on muutenkin se hyvä puoli, että Lykky joutuu keskittymään minuun. Haukutus olisi yksi vaihtoehto mussutuksen poistoon ja toinen ihan kieltäminen, koira vaikka istumaan ja palkka leukojen rauhoittumisesta. Haukutuksessa olen täysin kokematon, joten kokeilen ensin jälkimmäistä. Toisaalta haukutuksen opettamisessa olisi se hyvä puoli, että koira oppisi haukkumisen myös lopettamaan.

Tämä onkin peruuntuneiden harjoitusten viikko. Aamulla ei pidetty pentutapaamista erilaisten yhteensattumien vuoksi. Tuossa välikössä kokeilin äsken seuruutusta takapalkalla. Kielsin Lykkyä lussutuksesta (teki sitä, kun tuli sivulleni), kehaisin ja palkkasin kun keskittyi. Seuraamisessa ei nakse kuulunut. Tämä onkin seuraava isompi projekti.

Kävin sen jälkeen taas ravilenkillä. Edelleen se näytti siltä kuin täysiveristä laukkahevosta yrittäisi saada hölkkäämään, mutta sujuihan tuo sitten.

Lystin kanssa kävin lenkillä erikseen.

Agilitya ja ravia

2012-02-24T15:29:00.002+02:00

Eilen agilityn ryhmätreenit peruttiin, joten menin tänään Lystin kanssa kahdestaan hallille. Kerrankin luin ennakkoon blogimerkintöjäni ja päätin tehdä asioita, jotka on varustettu näitä jatkossa lisää -maininnoin.

Keppikulma klo 7-8 ok vaikka sijoituin itse eri puolille.
Putkesta kepeille tulossa harjoittelin pakkovalssia ja vekkasinkin, sillä vetäminen oikeaan väliin ei onnistunut.
Pöytä aluksi lähempää, Lysti muisti tosi hyvin. Sama juttu lopulta kahden hypyn takaa, hienosti haki Lysti. Kerran tarjosi 2o2o:ta, mistä jouduin kieltämään. Muuten seisoi pöydällä nätisti. On sillä hyvä muisti!
Kääntymistä hypyiltä oikealle ja vasemmalle, vähän venähti, näitä lisää.
A:lle ja keinulle Lysti kiipesi omaan tahtiinsa, siitä innostuneena otin keinun uudelleen. Hyvässä vireesssä suoritti molemmat.

Lykyn liikkumista olen miettinyt. Hihnalenkeillä rakas pitkäsääreni liikkuu käynnissä tai peitsaten, koska en pysty kävelemään niin lujaa, jotta se pystyisi ravaamaan. Metsässä se loikkii ja laukkaa. Ravi jää välistä ja se olisi tuiki tärkeää. Hallilta tultuani lähdin Lykyn kanssa lenkille. Itse juosta hissuttelin huolellisesti askeliani vaimentaen selkäni takia. (Joskus juoksulenkit ovat vieneet varpaista tunnot.) Tavoitteena oli koiran rauhallinen ravi. Se vaati alamaailman kutsumista apuun runsasta toistoa kaihtamatta, sillä Lykky on omasta mielestään laukkaava veturi, jolla on vain yksi vaihde: nopeammin. Laskin sen välillä metsään hankeen laukkaamaan (mikä ei ehkä ollut järkevää, koska tavoite oli rentouttaa koiraa ravilla), jotta sain siltä energiaa vähiin. Jossakin vaiheessa yhteistyö syttyi ja sain Lykky-kiitokinkkuni ravaamaan rentona ja vetämättä. Sen selkälinja laski kauniisti. Minullakin säilyi tunto varpaissa, joten näitä jatketaan. Vähintään kaksi kertaa viikossa olisi varmaan hyvä. Jos potkuria ei lykittäisi etukenossa ja jos täällä ei olisi hiekkaa väylillä, se olisi oiva peli.

Lykyn tottistelut

2012-02-23T16:17:00.002+02:00

Agilityhallin ulkokentällä Lykyn kanssa:

Seuraaminen lelu takapalkkana tai taskussa: Lykky tuli kauniisti kontaktissa nojaamatta yhtään, tein pysähdyksiä, kaarroksia oikealle ja vasemmalle. Matka vaihteli muutamasta askeleesta 15 metriin. Aloitin seuruutuksen pääosin lennosta, nätisti Lykkensdorf hakeutui oikeaan kohtaan. Olen iloinen, tämä liike on edistynyt isoin harppauksin. Ensi kerralla pitää muistaa täyskäännökset!
Jäävät: maihinmeno, istuminen ja seisahtuminen vain kerran, koska onnistuivat kerrasta eikä treenin pääpaino näissä ollut. Lelu lensi koiran taakse palkaksi.
Noutaminen: Iskunoutoja muutama, olivat hyviä. Koska kapula keräsi lunta ja hanskani kastuivat, ei harjoiteltu pitämistä lähellä.
Luoksetuloja vaihtelevista matkoista: liukkaus yllätti koiran välillä, muuten ok. Kerran Lykky haki maassa lojuneen kapulan kesken kaiken. ;)
Paikkamakuu takapalkan kanssa. Tässä olisi kannattanut olla ruokaa, mutta sitä ei ollut matkassa. Kävin auton takana piilossa. Kun palasin ensimmäisen kerran ja sanoin "hieno", koira palkkasi itsensä, siitä kiesin. Toisella pysyi kehumisesta huolimatta. Näitä lisää.
Hallissa rengasta muutaman kerran. Nostin sen maxi-korkeuteen. Lykky on tämän hoksannut, lukitsi esteen jo kaukaa, saatoin lähettää sen ja viskata palkan vasta koiran hypättyä. Muuta ei hallissa tehtykään. Varmuuden vuoksi oikeassa etujalassa oli pinteli suojaamassa yläanturaa.

Illalla matkaan samaan halliin agiliitämään Lystin kanssa.

Tuutsä perässä?

Ulkoilua

2012-02-22T16:41:00.003+02:00

Eilen kävin Lykyn kanssa rämpimässä umpimetsässä pimeän tullessa. En tajua miten se jaksoi vetää vielä autolle palatessamme. Olihan se juuri hyppinyt suojalumessa tunnin. Sieltä palattuani kävelin Lystin kanssa katuja pitkin. Metsään kyllä kuulun ja lumikengät on tilattu, pääsen vapaaseen umpihankeen. :)

Tänään aurinko pilkahti. Otin kameran koirien lisäksi metsään. Alla on kuvia, jotka klikkaamalla jälleen suurenevat (selvemmiksi ainakin omalla koneellani):

Kolmiokorvat

Lykky ottaa ilon irti

Miksi sinä hypit toiseen suuntaan?

Lykky omalla loikkareitillään

Oma selkäni: Fysiatrian poliklinikalla oli kontrolli. Jos jollekin on Lasequen koe tuttu, lukemat 50/50 kertovat karua kieltään. Ilmankos kintut tuntuvat jäykiltä. Hankikävelyä kannustettiin jatkamaan. :) Sain mukaani TNS-laitteen, minkä tuottamalla sähköllä on tarkoitus vaimentaa kipujani. Joitakin se kuulemma auttaa, toisia pahentaa - taidan kokeilla varovasti. Vehje on reilun kännykän kokoinen ja siinä on pidike, jolla sen voi kiinnittää vaikka taskuun. 1.3. aloitan työt. En voi kauheasti itseäni loudata kipulääkkeillä ennen työpäivää, koska aivojen käyttö on suotavaa. Soittelen lekurille, jos ei onnistu.

Sairaalasta autolle kävellessäni tns-laitteen kera koko maailmani tuntui lysähtävän kuin taivaskuplasta olisi laskettu ilmat. Suihkussa pesin tiskiharjalla ja tolulla seinässä olevaa suihkuhanasysteemiä, johon oli kertynyt kalkkia ja ties mitä shampoon jämiä. Mullan maku suussani.

Lykky seuraa

2012-02-20T18:21:00.004+02:00

Poika otti videolle Lykyn seuraamista. Kova tuuli oli aurannut liiat lumet pois ja pienellä lapioinnilla oli kenttä valmis. Klakse/napse kuuluu Lykyn hampaista, tuolla tavalla se lussuttaa ilmaa vietissään. Välillä se painaa jalkaani, mutta ei mielestäni poikita, lisäksi se oli etutakasuunnassa kohdallaan. Tässä on video: *klik*.

Kisoissa

2012-02-18T22:24:00.007+02:00

- "Annetaan studiosta vuoro suoraan Melkorannalle. Melkoranta, ole hyvä."

- "Hyvää päivää hyvät koiraurheilun ystävät täältä agilityhallilta. Maxi-kakkosten agilityrata on juuri alkamassa. Kisat ovatkin juuri sallitun puoli tuntia etuajassa. Koko urheilevaa Suomea kiinnostaa Lystin ja hänen ohjaajansa suoritus - pitääkö hän lupauksensa, mikäli Lysti kontaktit loikkaa. Harjoitukset ovat kuulemma menneet hyvin, mutta ongelma onkin ollut kisavireisen koiran suorituksissa."

"Pari on nyt lähdössä, tuomarin lupa tulee pillillä - näin, ohjaaja menee toiselle hypylle vastaanottamaan Lystiä. Lysti ampaisee käskystä matkaan, hyppää puhtaasti ja hakee hienosti suorassa linjassa olevat kepit ja pujottelee varmasti. Ohjaaja kääntää koiran vastakkaisella kädellä mutkaputken oikeaan päähän ja putken jälkeen ennakoivalla valssilla hyppy, nätti pieni kaarros ja A:lle. Lysti ottaa ylösmenokontaktin ja voi ei! Se ei pysähdy alastulolla! Se kyllä ottaa kontaktin ja jarruttaa A:n jälkeen, mutta eihän se riitä. No jopasjopas. Nyt onkin jännityksen paikka, mitä tekee ohjaaja. Hän toruu koiran ja pysähtyy. Lysti on selvästi hämmentynyt ja alkaa liehitellä. Ilman myötätuntoa ohjaaja seuruuttaa sen maaliin, näyttää jupisevan edelleen jotakin, kytkee koiran ja poistuu sen kanssa näköpiiristä. Yritetään tavoittaa ohjaaja tuosta pihalta."

- "Siinä kävi kuten viime aikoina on kisoissa tavannut käydä."

- "Juu, ei auttanut mikään. Nyt epäilyttää kovasti onko mitään järkeä keskeyttää rata kontaktikäskyn rikkomisen jälkeen, kun koira ei näytä siitä ottavan opikseen. Turhauttaa, kun ei päästä radalla alkua pidemmälle."

- "Miten teet seuraavalla radalla?"

- "Sama resepti edelleen, koska en keksi muutakaan. Se on sitten neljäs kisarata tällä systeemillä."

"Nyt on toisen radan vuoro. Lysti istuu lähtöön ja liikahtaa eteenpäin ennen kuin ohjaaja ehtii lähteä minnekään. Tämä työntää koiran rinnasta taaksepäin istumaan lähtöpaikkaan. Koira liikahtaa taas. Ohjaaja lähtee muutaman esteen päähän ottamaan koiraa vastaan, kääntyy ja käskee kisakaverinsa taas istumaan. Lysti istuu. Onpas koira röyhkeä ja ohjaaja lepsu. Nyt kutsutaan koira kahden hypyn yli putkeen. Sen jälkeen tulee kaksi hyppyä slalom-tyyliin ja seuraavaksi takaakierto ja siitä puomille. Kauniilta näyttää nyt meno. Lysti kiipeää puomille ja nyt jännätään - Lysti pysähtyy kontaktille! Se pysähtyy alastulolle juuri kuten on opetettu! Nyt vaikuttaa hyvältä. Ohjaaja kehaisee, lähettää koiran kauas mutkaputkeen ja sen jälkeen on este pitkittäin. Päällejuoksussa käsi menee rinnan päälle vähän liian aikaisin, koira lukee kuuliaisesti ja hyppää hypyn väärään suuntaan. No se on siinä! Ohjaaja sanoo "uih" ja jatkaa matkaa. Tästä putkeen ja kaksi hyppyä, joista jälkimmäisen aikaan valssi ja sitten A:lle. Nyt Lysti on kuulolla ja alastulokontakti on siinäkin siisti. Ohjaaja pitää koiraa kontaktilla jonkin aikaa, koska kiirettä ei enää ole. Tästä hypyn ohjaus ennakoivalla valssilla ja samalla saadaan koira mutkaputken oikeaan päähän. Putkesta kepeille, jotka Lysti pujottelee varmasti. Ohjaaja rientää leikkaamaan koiran edestä ja ohjaa loppusuoran kentän ulkosivulta. Hän kehuu Lystin maalissa ja on selvästi iloinen. Lystikin pursuu riemua. Onpa ilo katsoa tällaista iloa. Kysytään vielä kuulumiset."

- "Mitkä on tunnelmat?"

- "Voi että olen iloinen noista kontakteista. Ehdin ennen rataa lämmittelyesteillä päästää Lystistä höyryjä ja mennä keinun muutamaan otteeseen. En tiedä auttoiko se tai no ei ehkä, koska niin ehdin tehdä ennen ekaa rataakin, eli lie auttoi eka radan keskeytys, koska nyt se kuunteli kontaktit. Tämä valaa uskoa, kontaktit voivat onnistua, toivottavasti jatkossakin. Oma mokani oli tuo hyppy väärään suuntaan, harmittaa, koska muuten rata olisi ollut virheetön. Enkä tajua miksen lähdössä komentanut Lystiä kovemmin. Taisin pahentaa meidän yhtä ongelmaa lisää, mutta aloitetaan siinäkin nyt tiukka linja. Tämä teki kyllä hyvää, tämä kisaaminen ja kisakavereiden tapaaminen. Tätä euforiaa olen kaivannut elämääni. Voi kun olisi pian lisää kisoja, mutta ensi viikonloppu jää nyt ainakin väliin. Kiva oli myös huomata, että viime kertainen Lystin herkkyys ja pelkääminen tässä hallissa olivat poissa, se veti sisälle. Lopussa halusin vielä testata, kestääkö Lysti kepeillä leikkaamisen edessä - kestihän tuo. "

- "Hyvää kotimatkaa teille, hyviä treenejä ja tulevia kisoja."

- "Kiitos."

- "Ja niin poistuu tajunnanvirtaa suoltanut ohjaaja belgialaisensa kanssa ulos hallista. Melkoranta päättää tähän, siirretään studioon."

Treeniä aina vaan

2012-02-17T14:36:00.001+02:00

Edelleen on pakkasta vain muutama aste, joten ajoin taas hallille. Romusta kropastani löytyi uusi vaiva: vasen kantapää ei nyt pidä kävelystä, joten lenkit eivät ole in.

Lykky tottisteli ensin. Seuraamisessa oli lelu takataskussa, jolloin koira helposti edistää vaikka palkkaan taakse. Pidin lelua välillä olkapään edessä ja sillä paikka oli nyt hyvä. Siitä palasin leluttomaan suoritukseen ja ideaali paikka pysyi. Pitää oikeaa paikkaa vahvistaa nyt milloin mitenkin. Kontakti on kyllä hyvä, sivuttaisetäisyys sopiva ja vireestä pidän myös.

Luoksetulossa jarrutus venähteli taas, näistä en palkannut. Kentällä oli toisten tokoilijoiden merkkejä ja kerran Lykky päätti tehdä luoksetulossa ekstraa - kesken tulolaukan ponkaisi merkille, piti sitä suussaan, sitten juoksi sivulleni kontaktiin. Pakko oli nauraa.

Lysti sai tulla luokse merkkien kanssa, meinasi nyökähtää maihin seisomaosuudessa.

Ruutu oli valmiina. Lysti sen hyvin bongasi, mutta oli vakuuttunut, että ruudun sisällä asuu krokotiileja. Se juoksi ruudun eteen, jarrutti, haisteli merkkikartiot ja nauhan epäluuloisena, autoin sen pallon avulla ruutuun sisälle ja leikittiin nauhojen sisällä jonkin aikaa. Pois juostessaan se hyppäsi nauhan kohdalla metrisen loikan. Otin muutaman uusinnan pallopalkalla ja teatraalisuus hivenen karsiintui.

Hallissa Lysti sai treenata puomilla kontaktit, pujotella taas eri kulmista, osasi mennä valssilla kepeillä ja sieti leikkaamiseni takanaan. Takaakierroille lähetin parista metristä, hyvin luki. Huomenna on kisat, saas nähdä miten sitten käy.

Lykyn rata hallissa koostui kahdesta hypystä ja u-putkesta. Hypyissä oli jo rimat n. 15 cm:n korkeudella, onhan koira kohta vuoden. Lykky sai kulkea ihan suoraan hypyiltä putkeen, mutta tein myös takaakierrot molempiin suuntiin, näissä se on hyvä. Uudehkona ohjasin myös pakkovalssilla, hienosti se lukee. Palkkana oli purupatukka, jottei koira olisi niin revitellyt. Lopuksi puomin alastulolla treenattiin oikeaa 2o2o-paikkaa. Kivasti se hoksasi, näissä oli palkkana nakit. Tarkistin tämän jälkeen tassut. Taas oli toisessa yläanturassa raapiutuma, vaikka ns. revittely oli miltei tiessään. Himpura sentään!

Jätin koirat kotiin. Kävin töissä viemässä piletit osatyökyvyttömyyden alkua varten. Tuli sellainen olo, että tästä se eläkeputki alkaa. :/ Kotona oli pieni yllätys. Kun koirat ovat kotona kahdestaan, olemme varmuuden vuoksi pitäneet Lykyn huoneessani ja Lysti on ollut muussa asunnossa vapaana. Molemmissa löytyy syttyjä sen verran, että jos toinen aloittaa, toinen varmasti jatkaa. Nyt Lykky oli päässyt/päästetty pois huoneestani. Sulassa sovussahan nuo olivat. Keksin silti jonkin varmistuksen oveeni jatkoa varten.

Ryhmätreenit

2012-02-16T21:23:00.000+02:00

Lystin kanssa pitkästä aikaa agilityn ryhmätreeeneissä. Pakkasistahan se on ollut kiinni.

Ensin tehtiin hyppyharjoituksena ihan perussarjaa, toisella kerralla vähän muunnettuna. Lysti ei tömistänyt etupäätään. Olen itsekin ollut edistystä huomaavinani, mutta kiva että joku toinen totesi sen ääneen.

Toisena oli tekniikkaharjoitus, missä twist ja saksalainen. Nämä mentiin nyt ihan perussääntöjen mukaisesti. Vähän eri tavalla ne on minulle opetettu, mutta ihan hyvä että tuli uutta ja kertausta.

Lysti oli innokas oma itsensä. Kiva fiilis jäi.

Jossakin putkessa

2012-02-15T14:39:00.000+02:00

Oli välillä enemmänkin pakkasta, mutta tänään vain 5 astetta eli oiva koirailuilma.

Agilityhallin pihassa Lykky sai tottistella kahteen otteeseen. Seuraamista katsoin ensin narupallo kainalon edessä tai olkapäällä, jolloin elikko puskee ja edistää. Piilotin pallon takataskuun ja sanoin "seuraa". Ja Lykkyhän seurasi. :) Poissa oli painaminen, vähän meinasi edistää, mutta tokeni pysähdellessäni. Se seurasi upeasti kiemurauraakin. En olisi ikinä uskonut. Pitää saada pian apusilmät katsomaan sen suoruutta, suoralta se kyllä tuntui, mutta olen erehtynyt ennenkin.

Toinen ohjelmanumero oli luoksetulo eri mittaisilta matkoilta, 20 m oli maksimi. Se laukkasi kauniisti ja keskittyi jarruttamiseen. Yhtä kertaa lukuunottamatta tuli suoraan. Kun tästä vinosta otin uusinnan, Lykky kiepahti suoraan sivulle. Niin kauniisti siinä napotti, että olisi tehnyt mieli palkata, mutten voinut, koska eteen piti tulla. Välillä palkkasin paikallapysymisestä heittämällä pallon Lykyn taakse. Maahanmeno sivulta kävellessä oli kolmas projekti, siinä on vielä vähän tekemistä. Näitä juttuja siis tehtiin kahteen otteeseen. Lykky juoksi innoissaan kolmesti hallin ovelle, mutta ei nyt päässyt. Pelkään tassuvaurioita.

Lystin kanssa treenasin hallin puolella. Mukana oli simppeli ratapiirros, mutta en jaksanut siirtää edellisiä esteitä, joten tuli tarkemmin suunnittelematon rinkula. Ärsytti. Kaikki kontaktit olivat radalla ja Lysti otti 2o2o:t kuten kuuluu. Se hiljentää alastulossa, johtunee edellisen kerran kiroilusta. Luotan nopeutumiseen. Keinu sen sijaan oli nopein ikinä! Keppien itsenäistä pujottelemista tuin edelleen. Takaakierroille lähettämistä treenasin vähän kauempaa - ja takaakierto-persjättöä. Siinä ne sitten.

Selän tilanne vaihtelee edelleen. Kuntien eläkevakuutus uskoi, että sökö on ja myönsi oikeuden "osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruiseen kuntoutustukeen" vuodeksi. Ensin ilahduin ettei asiasta tarvitse tapella enempää, sillä olen nähnyt tarpeeksi monta hylkäyspäätöksen jälkeistä vääntöä. Sitten iski masennuskohtaus - selkä on niin huono, että eläkevakuutusyhtiökin sen yhdellä lausunnolla uskoo. Jatkossa teen noin 20-tuntista työviikkoa. Jos jotakin hyvää asiasta kaivan, niin työmäärä on mielestäni aika luksus.

Blue

2012-02-12T14:19:00.002+02:00

Sään lauhduttua otettiin eilinen pelkästään fyysisen liikunnan kannalta.

Tänään ajoin agi-hallille. Siellä oli rata valmiina. Lysti hyppäsi taas ensimmäisen puomin alastulon huolettoman kepeänä vongahtaen. Siitä torumista ja osaaminen palasi. Harkitsen vakavasti hankinko seuraavissa kisoissa tuomarin puhuttelun kiroilemalla, jos sillä kontaktiongelma poistuisi. Kepit tuli radalla eri kulmista, voin jäädä kauas ja Lysti pujotteli varman oloisesti. Sen tekemisen iloa on mahtavaa katsella!

Lykkyä en uskaltanut halliin viedä. Yläantura on parantunut, mutta ei mikään tassu kestä rajua revittelyä luistavalla keinonurmella. Tottistelin sen kanssa pihalla. Seuruussa se edisti hirveästi, pysähtyessäni korjasi ja kaartaessani vasemmalle joutui pyörähtämään etukautta ympäri. Vaihdoin palkan paikan olkapäälle, koiran asento parani, pitkät pätkät ja käännökset kesti hyvänä. Luoksetulossa se tuli suoraan. Tätä on näköjään ihan turha hinkata sisällä, missä koira vääntyy vinoon. "Pitkästä" matkasta eli noin 10 metristä se törmäsi kahdesti tai siis liukui niin, että etutassut tulivat kenkieni päälle. Näistä ei palkkaa ja koira oppi jarruttamaan alustan liukkauden huomioiden. Heitin palkan vasemmalta vasemmalle varmuuden vuoksi, jotta taipumukselle kääntyä oikealle puolelleni olisi joku vastamagneetti.

Lysti tokoili. Pysähtymisen sijaan istui kahdesti, korjaantui sitten. Istumiset ok. Luoksetulon pysäytys ok, palkalle pääsi maahanmenon jälkeen.

Selkään iski eilen pahenemisvaihe, oli kintut tulessa niin etten voinut sohvalla katsoa elokuvaa, vaan piti kävellä. Ardinexia oli otettava 2 yöksi. Aamulla herättyäni luulin Lykyn olevan polvien välissä, mutta ei ollutkaan. Oli vähän tunto hukassa. Varpaat sentään liikkuivat ja tuntokin palasi. Taas yksi Ardinex, parit surkeuskyyneleet ja koirien kanssa agihallille. Liikkuminen helpotti särkyä, mutta lääkkeistä tuli hirveä kuvotus.

Ystävien suhteen on tapahtunut mielenkiintoisia muutoksia. Muutama tosiystäväksi luulemani on kadonnut, kaikki eivät näköjään kestä toisen luokan kansalaiseksi tipahtaneita kavereita. Onneksi tilalle on tullut uusia: pari työkaveria, mutta lisäksi erityisesti koirakavereita, jotka jaksavat pitää yhteyttä, kuunnella ja kysellä mukaansa vaikka usein joutuisinkin kieltäytymään.

Tämä Kieslowskin Sininen -elokuvan loppu vangitsi tänään: *klik*. Minussa täytyy virrata puolalaista synkkyysverta. Loppuun laitan vielä kuvan perjantaisesta halo-ilmiöstä:

Pakkasta

2012-02-09T22:29:00.002+02:00

Säätiedotuksesta taas, päivää. On ollut pakkasta. Lysti osaa levyttää, mutta niin osaa Lykkykin. Iltapäivällä kävin Lykyn kanssa jäällä, jottei juokseminen ihan unohdu. ;) Paketoin anturan, jottei rikkoutuisi lisää. Olisi ollut kuvausilma, mutta säälin sormiani. Tässä sisältä kuvia:

Rikkinäinen "yläantura"

Lykky ottaa aurinkoa

Temppuilua

2012-02-08T21:36:00.000+02:00

Talvi palasi eikä ulkoilu ole hirveästi maistunut.

Lykyn "yläantura" näyttää jo kuivalta, irtonainen palkeenkieli varmaan tipahtaa joku päivä, vielä sen "varsi" on aika paksu. Pentu antaa sen olla rauhassa, joten sisällä saa olla ilmahoidossa. Ulkona käärin haavan suojaksi sidoksen likaa vastaan ja jottei hanki rikkoisi pintaa. Lykky on kyllä luottavainen eläin. Eilen se kävi selälleen ja hymyili otsa lattiassa, kun putsasin Betadinella haavaa. Kynsiä leikatessani se on samassa asennossa ja sulkee silmänsä jalkahoidon ajaksi. Lysti on puolestaan aina ollut tassuistaan tarkka ja ylähuuli on hyvin kepeä kynsiä leikatessa, vaikka antaakin itsensä huoltaa.

Ostin pyöreän kylpyvadin. Lykky tarjosi sille etujalkojaan ja palkkasin niistä, siinähän on ylösmenon 2o2o. Tavoite on edelleen takajalkojen saanti vadille. Lykky keksi istua koko vadin päälle ja siitä tuli kehuja ja palkkaa. Ei mene kauan, kun saan sen siitä seisomaan alastulon 2o2o:oon. Ennen istumista sain nähdä raivoisaa vadin raapimista ja muuta vimmaisen aktiivista tarjoamista ja tuijotusta, mutta istuma-asentoon siis päädyttiin. Kiva katsoa miten aktiivinen ja hoksaava se on.

Lysti nosti myös etujalkansa vadille, sitten kävi istumaan, pyörähti vadin päällä piruetin (haki sopivaa asentoa, olisi pitänyt palkata, jotta siitä tulisi uusi temppu) ja sitten harjoiteltiin ihan perinteistä 2o2o-alastulokontaktia.

Tajusin, että Lykky täyttää loppukuusta vuoden! Sittenhän agilityakin voi alkaa treenata ihan oikeasti. Pujottelu jää sulalle maalle. Hallin liukkaalla pinnalla en halua sitä opettaa. Tällaisiin tunnelmiin tältä kertaa.

Aksaa, tottista ja tokoa

2012-02-07T15:14:00.005+02:00

Oli niitä aamuja, jolloin mietin, että takana on tulevaisuus, missään ei ole enää mitään mieltä ja lopetan itseni tsemppaamisen. Sain lopulta nostettua itseni toivottomuuden suosta ja lähdin koirieni kanssa agilityhallille. Ilman niitä olisin kyllä liemessä mentaalisestikin.

Ensin oli Lystin vuoro, olimme ulkona, koska halli oli vielä varattu. Lysti sai seurata ja ottaa luoksetulon pysähdyksineen, hyvä oli. Kaukoissa jätin takapalkaksi narupallon ja välimatka oli noin 6 metriä. Yllättäen hurtta ei siirtymissä liikahtanutkaan eteenpäin. Hih!

Sisällä oli teemana kontaktit, pujottelu eri kulmista ja uutena etäagility, koska pitää varautua niihin aikoihin, jolloin liikkuminen ei oikein suju. Ensin menimme normaalisti, Lysti huolettomasti loikkasi alastulokontaktilta ilman lupaani ja sai torut, meni hämilleen. Talutin sen kaulapannastaan takaisin alastulokontaktille nököttämään. Tämä riitti ja kuulo palasi. Sitten olikin mainiot kontaktit puomilla. Keinun se sai kiivetä pitkästä aikaa ottaen aina vauhtia U-putkesta, sillä keinu oli kahden U-putken välissä. Se oikein vonkui ja meni harvinaisen reippaasti. Kepeillekin sai mennä samoista U-putkista ja varmasti haki ne, vaikka lähettelin itse eri puolilla ollen.

Ohjasin sitä lopulta jonkinlaista rinkulaa (puomi, kepit, pari putkea, pari hyppyä) varmaan 6 metrin päästä ja koira innoissaan laukkasi sinne minne osoitin, siinäkin näköjään pätee ennakkoon ohjaamisen laki. Hienoa oli! Niin, lopuksi testasin pari jaakotusta, oli Lystin muistissa miten ne tehdään. Hallista poistui iloinen koira ja tyytyväinen minä.

Sitten oli Lykyn vuoro. Seuruutin sitä useita metrejä narupallo kaulallani. Minusta se oli suora. Seisahtumiset sujuivat pienellä käsiavulla. Luoksetulossa se vääntyi taas vinoon, yritin siitä suoristaa. Jos on narupallo leuan alla, se tulee suoraan, mutta jää etäälle. N. 20 cm korkean tokohypyn hyppäytin kahdesti, en pysäyttänyt (enkä usko että Lykky olisi pysähtynytkään).

Agilityssa se sai juosta kombinaatiota U-putki, 2 hyppyä ilman rimoja, U-putki. Jätin narupallon maaliin palkaksi ja ohjasin etäämpää. Innokas oli koira, pallon ottaessaan niin vauhdikas, että liukui päin puomin kannakkeita. Ei sille siinä mitään käynyt. Alustalla se liukasteli ja auton luona näkyi hentoisia veritiploja. Tsekkasin tassut ja kynnet, en löytänyt vaurioita, mutta jossakin on jotakin. Plääh. Pelottaa jatkossa tuolla tokoillakaan, koska pentu niin rajusti menee pallon perään ja luistaa tassuillaan, on sillä joskus anturat punoittaneetkin liukastelun jäljiltä.

Hallilla näin sattumalta ystävättäreni, jonka kanssa pääsin keskustelemaan kivuista. Ah että teki terää vertaistuki! Kiitos!

***

No nyt löytyi vika. Lykyn oikean etusen "yläantura" on revennyt. No höh. Putsataan nyt aluksi.

Lauhtuu

2012-02-06T13:54:00.007+02:00

Pakkanen tipahti 10 asteeseen, mutta tuuli lisi. :) Oli minulla suuret treenisuunnitelmat, mutta ajattelin koirien kaipaavan eniten rehellistä liikuntaa. Kävelimme metsään hankeen loikkimaan. Teemana oli Lykyn jahtaus, mistä itse kohde piti huolen: Lystin pysähdyttyä kävi Lykky laukkaamassa sitä ympäri ja houkutteli uuteen takaa-ajoon. Loiksloiks ja hauhau.

Sisätottiksessa olen Lykyn kanssa treenannut jääviä ja seisahtuminen alkaa olla aika hyvä, avut pienenevät koko ajan. Maahanmeno on pläts. Istumiseen panostetaan seuraavaksi. Edessäolon suoruutta on harjoiteltu, Lykky kääntyisi mielellään vinoon ikään kuin valmistautuen takaakiertoon. Seuraamisen täyskäännöksiä olemme hioneet, kivasti puikahtaa pentu.

Kotona olen harjoittanut lihaskuntoani. Selälle sopivat liikkeet, joissa se ei notkistu tai köyristy. Punnerruksessa vaikeusaste kasvoi neljä pykälää, kun kaveriksi tuli Lykky. Kyllähän moni koira jalkojen välistä pujottelee, mutta punnertavan ihmisen käsien välistä pujottelu vaatii uhkarohkeutta. :D

-31.4

2012-02-04T11:17:00.007+02:00

Otsikon verran on virallisesti täällä pakkasta, tuo on toistaiseksi alin lukema. Koko viikon on ollut liikaa pakkasta ulkoilua ajatellen. Agilityhalli on lämmittämätön. Sisällä olen tottistellut molempien koirien kanssa. Lykky on oppinut sivulla peruuttamaan istuma-asennossa. Jääviä olen harjoitellut systemaattisesti, seisahtuminen tarvitsee pienen sormiavun. Täyskäännöstä harjoittelemme myös. Lysti on opetellut ratsun hommia, tulee jalkojeni väliin sanalla "poni". Tekee se sitä muutenkin, mutta nyt käskystä.

Tänään olisi ollut agi-kisat, jotka oli järkisyistä peruttava. Ärsyttää ja harmittaa! Selkä on ollut häijy, eilen puutui vasen jalka ja siihen vihloi koko illan, edellisenä yönä nukuin 4 tuntia. Ei selkä olisi kestänyt tuntien ajoa vaikka olisin välillä pysähtynyt jaloittelemaan. Matkustamisessa ei olisi ollut kerrassaan mitään järkeä, mutta mistäs sen ilmoittautuessani tiesin. Toinen ongelma oli pakkanen ja ajokeli. Lohdutan itseäni myös sillä, että Lystin kanssa ei olla päästy treenaamaan ja kisat olisivat loppuneet ensimmäiseen kontaktiloikkaan, joten odotettavissa oleva hyöty olisi ollut riittämätön. Kyllähän kisoja tulee, mutta minulla ei ole aikaa loputtomasti.

Kävin keskiviikkona selkäortopedilla. Selkää ei vielä leikata, koska vaiva on menossa parempaan suuntaan. Selkäni ei parane vaan muutokset tulevat etenemään. Operaatio tehdään vasta viimeisenä vaihtoehtona, koska hyötyprosentit ovat heikot: 70 % hyötyy, 30 % ei. Leikkauksen jälkeen juoksu ei välttämättä lopu. Nyt saan tehdä kaikkea mikä ei ärsytä, "vaikka hakata halkoja". Kipuilu tulee aaltoilemaan, jolloin syödään kipulääkkeitä. Olin huojentunut käynnin jälkeen, mutta mieltäni painaa tulevaisuudessa siintävä huononeminen. Siksi on kiire ehtiä tekemään kaikkea. - Pysykää mustat pilvet taivaanrannassa.

P.S. Loppuun vielä video Christian-leijonasta *klik*. Jälleennäkemisen riemu vetää minut sanattomaksi.

Agilitya

2012-01-30T17:27:00.001+02:00

Pakkasta on ollut 15-20 astetta. Oma flunssani on jatkunut lämpöilyineen ja tänään poskionteloni huuhdeltiin. Ilmeisesti olen niistänyt kaiken kellertävän soseen, koska enää ei mitään tullut ja siinä mielessä saatoin julistaa itseni terveeksi. Helpotus sinänsä, mutta toisaalta tunsin itseni tekosairaaksi masokistiksi korvalääkärin tuolilla. Pakkanen laski sopivasti 14:aan, joten kävin Lystin kanssa agilityhallilla. Olen pitänyt 10 astetta rajana, mutta läksin silti.

Teemana oli kontaktit ja pujottelu. Puomi ja A olivat valmiina ja yksi U:n mallinen putki. Lysti oli innoissaan, onhan tässä ollut taukoa pari viikkoa. Se oikein vonkui - ja pysähtyi silti 2o2o:lle. Kerran jarrutuksesta huolimatta takatassut tippuivat maahan, oli varmaan enemmän pakkashuurun liukastaman alustan kuin koiran vika, silti sanoin "höh-höh" ja peruututin. En käsitä miksen lopettanut treeniä siihen hetkeksi, kuten olin päättänyt. Toisaalta koirasta näkyi, että se yritti ja vasta pysähdyksen jälkeen lipesi. Pitää näköjään vähän hioa kriteereitä.

Pujottelussa tsekkasin kuinka itsenäisesti Lysti pujottelee. Lähetin sen A:lta noin klo 2:sta kepeille, pysyin kepeistä kaukana ja otin Lystin leijeröiden hypyn takaa vastaan. Sama toiseen suuntaan, lähetin hypyn takaa kepeille noin klo 10:stä. Koira oli muuten erehtymätön, mutta eka kerralla vedin hypyltä tullessa toiseen väliin.

Kauan ei hallilla oltu, tai no lämmittelyihin meni aikaan, mutta muuten säälin koiraa ja itseäni.

Lysti ja 190-senttinen poika

Lykyn kanssa "naksuttelin" kotona laudan kera. Se laittaa sille hienosti etutassut, mutta yritän saada sen oivaltamaan takatassujen käytön. Näyttää siltä, että saan ostaa juustoa varovaisesti arvioiden vielä 8000 kg.

Eiliseltä lisää materiaalia

2012-01-27T19:36:00.000+02:00

Tuossa on video eiliseltä. Kentällä oli lunta vajaa 10 cm ja alusta epätasainen, oli vähän hoipertelua sekä koiralla että minulla. Alan pidentää seuruutusmatkoja. Lykky on oppinut hyppäämään lelun kanssa ohitseni. Se on selkäni sanelema ehto, jos aion jatkaa koiraharrastusta. Nauttikoot narupallosta taistelun lisäksi myös noin juoksemalla, sitäkin on näytteeksi pitkä pätkä.

Ei olisi pitänyt eilen leikkiä tervettä flunssan suhteen. Tänään kuume nousi uudelleen ja poskiontelopunktioon on varattu aika. Jippii. Sinä hetkenä kun minuun ei koske jonnekin, olen mitä todennäköisimmin kuollut.

Lystie

2012-01-26T18:59:00.007+02:00

Kävimme pk-kentällä kameran kera. Aurinko näyttäytyi paluumatkalla. Meni kotona hetki vääntäessäni siniharmaita kuvia valkoisemmiksi. Tällä kertaa Lysti opetti Lykkyä.

Lysti: "Lykkyyy, tule tänne!"
Lykky: "Tullaantullaan."

Lysti: "Ihan ensiksi on kentille tultaessa lähtökiihdytys. Katso ja tee perässä."

Lykky: "Näinkö?"

Lysti: "Sitten lassotetaan narupallolla."

Lykky: "Tämä on vähän vaikeaa."

Lysti: "On helpompaa, jos et juokse samalla. Tämän seuraavan saat harjoitella isompana. Tämä on lystie."

Lykky: "Ooh. Olet sinä Lysti taitava. Mutta lähdetään nyt leikkimään."

Pennun nälkää

2012-01-24T10:44:00.000+02:00

On -16.1 virallisesti. Eipä paljon agiliidetä tai tottistella. Selkä on rauhallinen eikä kuumetta enää ole. Eat, pray, love on kesken. Oli aikaa siivota konetta ja varmuuskopioida tiedostoja. Tämä video on varmaan jäänyt näyttämättä?

Huumori vähenee

2012-01-23T17:56:00.001+02:00

Jos ei lasketa sitä, että Lykky sai seurata polveen ulottuvassa hangessa sinivalkea minijalkapallo houkuttimenaan, niin muuten koirat eivät ole opiskelleet.

Pääsen siis sairausosioon. Ensinnäkin flunssa otti ja paheni ja kuume vain nousi, joten oli aloitettava antibioottikuuri. Illalla Piinaa katsellessani tunsin paranevani siltä osin. Yöllä heräsin mahakipuun. Ei tuo ihme, kun pötsiin on syydetty tabletti poikineen. Aamulla olo oli sen verran terve, joten lähdin testaamaan selkääni töihin. Vajaan tunnin kohdalla poltti takareisiä ja pohkeita. En oikein ymmärrä mekanismia. Näppis on siis sähköpöydällä niin korkealla, että voin seisaaltani tehdä sitä osaa työstäni. Joku siinä on, ilmeisesti pään etukumara, joka kiristää selän hermoja, että alkaa säkenöidä ja olisi pakko liikkua, mutta sekään ei auta. Fysiatrian poliklinikan lääkäri kuunteli kuntoni, sanoi että kuvien ym. perusteella olen aivan turhaan sinnitellyt töissä loppusyksystä (vajaan työpäivän jälkeen mahalleen matolle kotiin). Nyt hermot pitää rauhoittaa. Kokeilen kolmen viikon kuluttua uudelleen töihinpaluuta. Jospa sitä ennen tulisi jo osatyökyvyttömyyseläkepäätös. Ortopedin konsultaatio on reilun viikon kuluttua.

Töiden jälkeen pötkötin kotona ja lähdin shoppailemaan. Ostin collegehousut ja paidan, 70 oli alennusprosentti, joten köyhdyin 12.90 euroa. Tarttui käteen myös pokkari Eat, pray, love 3.90 euroa, jospa siitä tulisi joku elämys. Leipomosta hain 3 laskiaispullaa, itse söin yhden ja poika kavereineen ne kaksi muuta. Ääntä ei paljon enää ollut, mutta jalat olivat levottomat ja mieltä kirveli selän tilanne: omasta mielestäni se on jo aika hyvä, mutta hoitotahon mielestä surkea, ja itsensä sumuttamisen valkeneminen aina vähän sattuu. Puin ylleni mp3:n ja korvakuulokkeet. Kävin lumisateessa pitkällä kävelyllä Lykyn kanssa, juoksutin sitä metsässä hangessa. Kotona Lysti odotti niin innoissaan vuoroaan, joten suunnitelmistani poiketen kävelytin senkin. Nyt sitten nappaan vähän lääkettä ja alan lukea. Tsau.

Tottista

2012-01-22T15:21:00.001+02:00

Helkutin flunssa ei niin vaan lähdekään. Koirien aktivoimiseksi olin pk-kentällä.

Lykky

Seuraaminen 1-6 askelta, tuntui hyvältä, en usko että poikitti, ei myöskään seilannut sivuttaissuunnassa. Patukka oli rintataskussa.
Luoksetulo 5-20 metriä. Patukka oli leukani alla. Luoksetulot olivat suoria. Kerran varasti, työnsin rinnasta takaisin lähtöön. 20 metristä törmäsi polviini himpun verran, tästä "Auau!" ja lyhensin matkaa.
Paikkamakuu x 2, takapalkan harjoittelu. Pysyi paikoillaan, vaikka kiersin A-esteenkin, vapautuksesta hetken mietittyään syöksyi palkalle. Takapalkkaa voimme treenata kotonakin.
Lopuksi eteenmeno, asetin patukan kentän päädyn hankeen pystyyn. Matka oli miltei täysi kenttä, hyvin juoksi.
Paljon palkkausta patukalla. Taistelutin ja viskelin patukkaa, jotta koiralla olisi hauskaa ja saisi juosta vapaana.

Lysti

Seuraaminen, rytmivaihdokset
Luoksetulon pysäytys tokomalliin sekä seis että maahan, ei huomautettavaa
Eteenmeno kentän päätyyn, ei huomautettavaa, en käskenyt maihin (en ole ikinä sitä pyytänytkään, voisin harjoitella)

Selkäni: Kipulääkkeitä olen vähentänyt, vielä menee vahvoja särkylääkkeitä. Kun hermoja ärsyttävä fysioterapia ja työistuminen ovat poissa, selkä on parempi. Kotioloissa mahallaan makaaminen ja sopiva liikunta tekevät selälle hyvää, eri asia sitten miten työolosuhteet vaikuttavat. Kokeilen taas huomenna.

Juoksentelua

2012-01-21T17:24:00.002+02:00

Myöhemmin kävimme juoksuttamassa koiria. Kuvia voi tarkastella isompina klikkaamalla niiden päältä.

Lykky: "Minua ei pitele mikään!"

Nyt tuli Lykylle kiire

Sisätottista

2012-01-21T12:36:00.002+02:00

Taidetaan jankata paikoillaan, mutta iski normaalivaivojen lisäksi flunssa, joten parempaan en pysty. Tämä video on otettu aamuruuan jälkeen, hyvin maistuu Lykylle juusto silti. Video on leikelty, ei ihan noin putkeen tehty eri juttuja. ;)

Hankijuoksua

2012-01-19T20:17:00.000+02:00

Tänään saivat molemmat koirat juosta metsässä irti. Saalistivat toisiaan kuten syksyllä. Silloin Lykky oli jahtaajana, tänään sen vuoro oli nelistää karkuun, osat kyllä vaihtuivat välillä. Jos aurinko armas joskus paljastaisi kasvonsa, kuvaisin.

Kotona Lykyn kanssa testasin jääviä koira sivulla ja edessä. Otan nämä nyt projektiksi. Maahanmenot ja istumiset ovat mallillaan, pysähtymisissä koira lakoaa helposti maihin. Perusasennossa se on oppinut siirtämään takapuoltaan n. 5 cm tarkkuudella mihin suuntaan tahansa, siis myös taaksepäin. :D Välillä luulin ettei se ikinä opi, mutta olin väärässä.

Nyt molemmat nuuskuttelevat kilpaa olohuonetta ja keittiötä. Täällä on piilossa juustokuutioita. Lysti on parempi, mutta se kiertääkin systemaattisesti vanhat piilot.

Alakuloa

2012-01-18T15:49:00.001+02:00

Maanantaina kävin Lykyn kanssa pitkällä hihnakävelyllä. Jos alusta saakka otan ehdottoman linjan vetämisen kanssa, saan sitä muistuttaa usein, mutta palkinnoksi loppulenkki on ihan kaunista katseltavaa. Räksyttävien koirien ohi ravataan ylpeinä. :) Takaviistoon se voi jo vilkaista. Laitoin Lykylle talvimanttelin päälle, koska se tiputti kaikki karvansa ja viime viikolla näytti viluiselta.

Eilen leikin Lykyn kanssa, sai vähän tottistella ja palkaksi hillua noin 30-senttisessä hangessa, pomppi siellä kuin vasa. Matolla on kääntyilty perusasennosta vasemmalle ja peruutettu noin 10 cm:n pätkiä. Ennen ruokailua harjoitellessa vire nousee älyttömäksi, sormetkin häviävät ahnaaseen kitaan. ;) Paikkamakuuta ja paikoillaan istumisia harjoitan tuplakoirakolla ennen makupaloja. Hyvin kestävät.

Tänään ajoin pk-kentälle. Lykky olisi edistänyt ja poikittanut seuraamisessa, sain asennon korjattua. Palkka lensi kaulasta vasemmalle takaviistoon. Vire oli ideaali. Luoksetuloon kutsuin noin 15 metristä, koira saapui ihan suoraan, palkka tipahti leukani alta. Noutokapulalla hiottiin iskunoutoja ja pitoa erikseen. Ote oli hyvä.

Lystin ohjelmaan kuului luoksetulon pysäytykset ensin takapalkalla, sitten etupalkalla. Siinä vaiheessa hanskat olivat märät ja näpit jäässä, joten heittelin lelupatukkaa ja Lysti juoksenteli.

Selkä (olen varoittanut): Ei tartte olla hirmuinen ennustaja povatakseen, että maanantainen työpäivä jäi lyhyeksi. Sillä lääkemäärällä ei todellakaan ajatus kulje eikä seisota pitkää aikaa enkä voi koko ajan töissä kävelläkään, ja istumaanhan en pysty. Soitin fysiatrian poliklinikalle lääkärille, jota tavoittelin jo perjantaina. Hän on tämän viikon lomalla. Työterveyslääkäri on 2 viikkoa poissa. Tässä kohtaa mietin, että mitä ihmettä teen. Onneksi fys.pkl:lta toinen lääkäri kirjoitti tämän viikon s-lomaa, ensi maanantaiksi palaa oma lääkäri.

Lääkemääriä olen vähentänyt, pahimmillaan meni 18 tabua päivässä, nyt vain 6. Tuntuu siltä, että joulun alusviikolta lähtien olen rämpinyt sumussa, en muista mitä olen tehnyt, sanonut tai jättänyt sanomatta. Kertomani auton avaimen klikkaus kassalla on surkuhupaisa kulminaatiopiste. Yöt nukun niin ja näin, heräilen särkyyn ajoittain. Päivällä välillä polttaa jalkoja, siihen auttaa kipulääkitys vajaassa tunnissa.

Asettelin eilen vuoden 2011 kuitteja kansioon. Sairauspäivärahapäätöksiä kertyi paksu pino. Luin lausuntoja itsestäni, varsinkin viimeisimmät ovat aika karua tekstiä: "hoitoon reagoimaton kiputila", "vaikea-asteinen spinaalistenoosi" jne. Olen kulkenut mietteliäänä syvissä vesissä: Leikkaukseen joutunen joka tapauksessa ennen pitkää (aika ortopedille 1.2.), siinä voi moni asia mennä pieleen. Ja sellainenkin pikkujuttu, että tulenko enää ikinä tekemään töitä täysipäiväisesti? Koirat? Koiraharrastukset? Toimeentulo? Perhe-elämä? Terv. 41-vuotias selkäkroonikko

Sanasta naista

2012-01-15T19:05:00.003+02:00

Oli tilaisuus lunastaa uudenvuodenlupaukseni Lystin kanssa kisamaisissa olosuhteissa.

Ensimmäisellä radalla jo neljäs este oli A. Hurtta vonkaisi ja loikkasi, pyysin sivulle, kävelin tyynesti maaliin ja siitä edelleen autolle. Ei edes ottanut päähän, olin niin valmiiksi miettinyt asian.

Toisella radalla hurtta oli liekeissä jo lähdössä, oli jo viereltäni varastaa, radalla oli nopea. Puomi oli neljäs este, siinä Lysti pysähtyi, mutta jatkoi vähän ennakoiden. Jatkoin rataa. Pian tuli A, jolloin koira vonkaisi, loikkasi kontaktin yli, ansaitsi sillä itselleen seuruutuksen ja keskeytyksen.

Olin itsestäni ylpeä näiden mittelöiden jälkeen. Onneksi en ole ainut, pari kohtalotoveria löytyi myös. Tosin ajattelin, että mikäli Lysti kovin kovapäiseksi osoittautuu, vastaavista tilaisuuksista tulee lyhyitä. Toisaalta agilitysta ei tule mitään koiran kanssa, joka sinkoaa kontakteilta minne sattuu. Jatketaan näin toistaiseksi, paitsi kiristän sääntöä vielä niin, että harjoituksissakin koiruus pääsee autoon tai ainakin hallista ulos miettimään syntyjä syviä murrettuaan osaamansa osu-käskyn.

(Lisäys klo 21.18: Ei jännittänyt yhtään.)

Agilitya vaan

2012-01-14T16:16:00.001+02:00

Muutaman "pennun" kanssa tapasimme agi-hallilla. Tavoitteena on edelleen, että pennut keskittyvät ohjaajaansa, vaikka ympärillä on muita. Aika väljästi myös seuruutimme koirat toisten ohi. Lykky oli siivosti: istui, lepäsi ja seurasi (nakkipalkalla).

Tekniikkatreeninä mentiin perussarja. Nyt oli speedbumpit maassa, Lykky hyppäsi kaksi kerrallaan, viimeisimmällä eli neljännellä toistolla hyppäsi kaikki erikseen.

Kuuntelemistreeninä kokeiltiin sellaista, että heitetään lelu ja yritetään kutsua koira kesken lelun hakemisen. Hävisin lelulle. Ei ollut hirveä yllätys. :)

Tarkennuksia

2012-01-13T12:25:00.000+02:00

Pakkasta 3 astetta, pilvistä ja lunta sataa edelleen. Lähdin hallilla koirien kera. Lykyllä teetin kahdessa osassa, Lystillä yhdessä.

Lykky

Hyppytekniikkana taipumisharjoitus, vasemmalle oli vaikeampi kuin oikealle. Lopuksi oikaisu.
Rengasta minikorkeudella, myös yhden hypyn takaa. Kerran sujahti ohi, sitten osui kohdalleen.
Yhden puomin palan "kiipeämistä" maata pitkin.
A:lla 2o2o alastulolla, sanon vielä sivu ja osu, kosketusalusta on maassa.
Tottiksesta perusasentoa ja parin askeleen seuraamista. Kerran väljähti, sanoin hupsis, sitten oli parempi.

Lysti

Hyppytekniikkana taipumisharjoitus, ei ongelmia.
Eilinen meille vaikea kuvio, nyt osasin ohjata ja Lysti tiesi mitä halusin. Tuli samalla puomin kontaktiharjoitus. Helppoa oli nyt. Minusta on kivaa ja järkevää paikata tällaiset asiat seuraavana päivänä.
Pujottelua samoilta esteiltä myös avokulmaan klo 9:stä, Lysti haki hyvin.
Sylivekin testaaminen uudelleen, ohjasin mielestäni tasaisemmin.

Yksi arkirutiini noista koiruleista piti mainita. Olen koneella mahallani olohuoneen matolla. Monesti jompikumpi koira tulee viereeni seisomaan, roikottaa päätään olkapääni vieressä, rapsutan leuan alta. Ne oikein keskittyvät suu kiinni ja voivat olla siinä vaikka kuinka pitkään. :)

Loppuun vielä pentukuva Lykystä:

Ryhmä-aksaa ja päiväunia

2012-01-12T21:24:00.002+02:00

Piti olla tänään tottistakin, mutta minusta ei ollut lähtijäksi. Nukuin peräti kahdet 2 tunnin päiväunet ja virkosin juuri ja juuri illan agilityyn.

Lysti oli lähdöissä ok. Sylivekki oli hyvä ratkaisu yhteen kohtaan, käyttöön! Kontaktit puomilla ok, kerran varasti, röhkäisin ja otettiin uusiksi. Alla oleva kuvio oli vaikea, kiirehdin 2-3. valssilla enkä kunnolla ohjannut Lystiä keppiväliin, putkikin oli tyrkyllä. Parin uusinnan jälkeen onnistui. Opin valssaamaan kahden esteen tulopuolella ja hyvin Lysti sellaiset lukee. Pientä ylimielisyyttä sillä oli yhden putken suun ohituksessa, koira oli varma siitä että väärä suu oli oikea eikä ohittanut sitä millään. Nakilla sain "tule"-käskyn toimimaan ja sitten oli hyvä. Yleishuomiona rytmitykseni kaipaa hiomista.

Selkä: Lääkettä menee nykyään 7 tablettia. Eilisaamuna heräsin monesti jalkojen puutumiseen ja särkyyn, mutta onneksi sellaista ei ollut tänä aamuna. Huomenna on ratkaistava ensi viikon työnteon kohtalo.

Agia ja tokoa

2012-01-11T13:44:00.003+02:00

Eilen käytin koiria keskenään metsässä. Eivät enää leikkiä lyö kuten alkusyksystä, jolkottelevat kaveruksina ja haistelevat itsenäisesti. Lykky on selvästi aikuistunut. :/

Lykyn kanssa on hiottu keittiön matolla perusasentoa ja erityisesti pieniä siirtymisiä, peruutusta ja käännöksiä. Peruutuksessa koira edelleen välillä melkein kaatuu selälleen, mutta välillä väläyttelee kykyään siirtää takapuoltaan himpun taaksepäin.

Tänään otin molemmat mukaan agilityhallille. Molemmille oli hyppytekniikkana yksittäishyppy. Lykyn alastulo on pehmeämpi kuin Lystillä.

Lykyn kanssa tottistelin alkuun, seuraamista 1-4 askelta, palkkasin narupallolla. Rengasta se sai hypellä minikorkeudella, yhtään kertaa ei loikannut ohi. Mutkaputkeen lähetin normaalia kauempaa, kivasti haki oikean suun ohjaukseni perusteella. A:lla otin alastulon 2o2o:ta perusasennon kautta kosketusalustalle, hyvin hoksasi jo sivulle pyytämättä. Puomin yhden kappaleen asetin maahan, nyt hurtta ravaa sen kauniisti "kiipee"-käskyllä, ei livennyt tassu kertaakaan. Ihan kuin olisi salaa harjoitellut. Pysähtyminen päähän olikin jo hankalampi juttu, mutta tasapaino ja jalkojen hahmotus onneksi kehittyvät jatkuvasti.

Lysti jatkoi A:n ja putken erottelua. Puomi oli kasassa, sillä jatkoin 2o2o:ssa häiriöharjoituksia. Pujotellessa klo 8 kulma on edelleen vaikea, jos lähetän ulkopuolelta. Sisäpuolelta on iisi juttu. Pakkovalssia kokeilin myös, Lysti tulee siitä helposti läpi. En tiedä tarvitsenko edes koko ohjausta, en ainakaan tuolla läpijuoksuvarmuudella.

Alla on sunnuntainen kuva Sienestä ja Lystistä:

P.S. Tänään molemmat, Lykky & Lysti, tasan 21.6 kg.

Leikkiä

2012-01-08T23:22:00.004+02:00

Tuli pakkasta, lunta ja aurinkokin pilkahti. Lysti ja Lykky pääsivät leikkimään Sienen kanssa vuorotellen. Lysti ei olekaan aiemmin Sienen kanssa telminyt ja ilolla seurasin miten hyvin niillä synkkasi.

Otsikkokuvan ongelma

2012-01-07T21:46:00.000+02:00

Joku aika sitten otsikkokuva kapeni ihan itsestään liian kapeaksi. Kuvan uudelleen lataaminen tai muut eri Bloggerin vaihtoehdot eivät auttaneet, kokeilin monta kertaa. [raivoa] Löysin vihdoin eilen neuvoja asian korjaamiseksi.

Parhaiten auttoi ohje otsikkokuvan lataamisesta esim. Photobucketiin ja ottaminen sieltä otsikkokuvaksi. Näin tein. Ei se vieläkään ihan priima ole, mutta sinne päin. Että vinkiksi, jos jollakin on ongelmia. ;)

Talvista tottista ja agia

2012-01-07T17:23:00.000+02:00

Koska mahallaan makaaminen ja liikkuminen ovat ainoat järkevät olotilat, mieluiten liikun hyödyllisesti.

Pk-kentällä Leilan kanssa: Lykyn kanssa seuraamista pallo kauluksen alla, askeleita 3-5 tai 2 askelta ja pysähdys. Välillä paikka sivuttaissuunnassa seilasi 5 cm, mutta muuten oli hyvä vireen ja suoruuden kannalta katsottuna. Täytyy katsoa, että koira istuu suorassa ennen kuin lähdetään liikkeelle. Luoksetulossa laitoin pallon vasempaan takataskuun ja näin kaksi erittäin hyvää luoksetuloa parista metristä. Vinous korjaantui, huippujuttu! Pitää olla tarkkana palkan kanssa jatkossakin.

Agi-hallilla ensin Lystin kanssa hyppytekniikkana etäisyyssarja 6-6-12 x 3. Lystistä oli järkevintä ottaa toinen laukka-askel ennen viimeisintä hyppyä. Parempi tämä oli kuin viimeksi. Ehkä ensi kerralla sama eri etäisyydellä? Toisena A-esteen ja mutkaputken erottelua. Pääosin ok, mutta lähempään putkeen oli vaikea saada sen jälkeen, kun koira oli sisäistänyt A:n. Kontakti taas hyvä, palkka lensi, itse jatkoin juoksua. Ensin koira lähti ilman lupaa palkalle, sitten malttoi pysyä. Kolmas juttu oli pujottelu 6 kepillä ja keppien jälkeen U-putki tyrkyllä. Nyt Lysti pujotteli joka saakka loppuun ja katsoi ohjaukseni, uskoi myös ulkokädellä vedätystä. Klo 8:sta oli pujottelu vaikeaa, jos olin ulkosivulla. Tässä helpotin kulmaa. Jatketaan ensi kerralla teemaa.

Lykky teki saman hyppytekniikkatreenin ja onnistui saamaan toisen riman takajalkojen väliin hypätessään. Toistoilla se taas petrasi. Sen taktiikkana oli yksi laukka-askel viimeisessä välissä. Sille toistoja 4.

Tekniikkateemana oli valssi, ei koira varmaan edes huomannut erilaista ohjausta. Takaakierron se menee sujuvasti, twistinä tällä kertaa. Rimoja ei ollut hypyissä edelleenkään. Rengas oli minikorkeudella ja sen se lukitsee sen hyvin. Ei kertaakaan mennyt ohi. Kosketusalusta oli mukana, siihen otatin osumia. Sivulletulon kautta harjoiteltiin A:lla kontaktia. Kait se joskus siitä uppoaa mieleen. Puomin osaa en siirtänyt, on liian painava tässä kunnossa yksin nosteltavaksi.

Agilitya

2012-01-06T14:02:00.002+02:00

Eilen olin ryhmätreenissä Lystin kanssa. Ope ei antanut meidän mennä rataa lääkitykseni vuoksi ettei satu haavereita - nätisti ajateltu häneltä. Mentiin sitten muutaman esteen pätkiä.

Keppien jälkeen oli U-putken väärä pää tarjolla ja viimeisin keppiväli syötti suoraan putkeen. Sinne Lysti ekalla menikin. Skarppasin ohjauksessa ja tämä ansakohta ohitettiin. Tämä jatkossa treeniin!

A:n ja putken erottelua mentiin myös, aika hyvin Lysti erotteli, yhdessä kohtaa oli vähän hankaluutta. Tätä jatkossa myös treeniin!

Kontaktit olivat niin varmat kuin ikinä ja kepeille mennessään Lysti vonkaisi innosta. Se tuntuisi olevan nyt niin hyvässä iskussa, että on pakko päästä kisaamaan. :D

***

Tänään tavattiin Lykyn kanssa agi-hallilla muita pentuja. Ensin leikitettiin omissa nurkkauksissa, se sujui Lykyltä hyvin. Harjoittelin lepo-käskyä ja syöttelin nakkeja. Toisen pennun vinkulelun Lykky olisi halunnut itselleen, oli vähän liian kova häiriö eli ensi kerralla oma vinku mukaan. ;) Sitten treenattiin pieni pätkä muiden ihmisten ollessa hallin laitamilla. Lykky keskittyi minuun täysillä. Teetin putkea ja hyppyjä (ilman rimoja), yhden takaakierron ujutin myös. Ei ongelmaa.

Selästä vielä: Enää menee 12 tablettia päivässä, välillä meni 18. Hermosärky on vähentynyt, ehkä lääkityksellä on osansa.

Tottista

2012-01-05T14:51:00.000+02:00

Leilan kanssa pk-kentällä:

Lykky

Perusasennossa on tekemistä edelleen. Nojaamista korjattiin yhdellä askeleella eteenpäin, mutta onneksi painaminen oli vähäisempää tai jopa olematonta verrattuna siihen mitä oli välillä. Koiralla näyttäisi olevan miellyttämisenhalua ja halua tehdä minun kanssani.
Seuraamisessa 3 askeleen jälkeen alkaa Lykky ottaa etäisyyttä noin 10 cm:iin, pitäydyn edelleen lyhyissä askelmäärissä. Takaosa oli suorassa. Palkka oli kauluksen alla.
Luoksetuloissa Lykky tuli edelleen aavistuksen vinoon. Kerran varasti luokse. Tätä pitää vaan treenata ja auttaa koira suoraksi. Se tulee lähemmäs, jos palkka ei ole leuan alla, jota jää vaanimaan.

Lysti

Seuraamista: käännökset, juoksua, hidasta kävelyä, sivuttaisaskelia, lopuksi ehkä turhan tiivis, muuten ok.
Luoksetulon pysäytyksissä ekalla pysähdys venyi, toisella takapalkan kera koira kääntyili sinne x monta, kolmannella mulla oli palkka ja tötsät paikoillaan, nätti suoritus.

Illalla menen Lystin kanssa aksaamaan.

Lysti jumppaa

2012-01-04T18:00:00.006+02:00

Oikeastaan tarkoitus oli harjoitella agilityn kontaktiesteiden "osu"-käskyä, mutta tulikin vartalonhallinnan harjoitus. Tätä ei tarvinnut edes opetella, Lysti vaan kipusi. Poika ei ollut uskoa silmiään kuvatessaan, sen verran arka on Lystikki outoja alustoja kohtaan ollut.

Tottelevaisuutta

2012-01-04T14:32:00.005+02:00

Täksi päiväksi olin kaavaillut tottistelua. Kehtuutti lähteä, jolloin vaihtoehtoja oli kolme:

Laiskuusharrastaja ei lähde, jolloin häntä harmittaa ettei lähtenyt, illalla tottistelee matolla.
Velvollisuudentuntoinen harrastaja lähtee, kaikki menee ***siilleen ja paluumatkalla muistuttaa itselleen kuinka ei ikinä pidä lähteä silloin kun ei ole sellainen olo.
Yksi vaan lähtee ja onkin yllättävän kivaa.

Vaihtoehto nro 3 toteutui. :)

Oli pimeää, koska paikkakunnan päällä on 7 km korkea yhtenäinen pilvimassa, satoi lunta ja tuuli. Pk-kentällä oli lunta reilu 5 cm. Koirat olivat kahdesti kentällä, näin saan vireen pidettyä parempana.

Lykky

Noudon luovutusta metrin päästä. Vähän eli kapula suussa, mutta kun sanoin rauhoittavasti ja nätisti rauha, koiruus lakkasi mälväämästä. Pari kertaa törmäsi, näistä ei palkkaa. Iskunoutoja myös, näissä Lykky tiputti kapulan aluksi metrin juoksun jälkeen, en reagoinut mitenkään, koira palasi kapulalle ja toi pidemmäs - palkka. Lisää noutoja! Nyt ei ollut ideaali ilma, kapula keräsi lunta päälleen, vaikutti selvästi.
Luoksetuloja lelu leuan alla, aluksi metrin päästä ja neljällä toistolla matkaa pidentäen 10 metriin. Kaikki upeita minun silmääni. Lykky nostaa laukan, ei törmää ja tulee ihan keskelle suoraan. Nämä ovat onnistumisia, joilla elää pitkään!
Perusasentoa lelu kauluksen alla. Pentu tuli suoraan eikä nojannut. Tähän olen nyt panostanut ja on auttanut.
Seuraamista lelu kauluksen alla aluksi askel ja perusasento, sitten noin 4 askelta. Hyvin kulki. Jihuu! Pitäisi kasvattaa nyt matkaa, mutta se vaatii apusilmäparin.

Lysti

Seuraaminen rytmin vaihtoineen ja sivuttaisaskelineen. Hyvä on hurtta.
Kaukoissa i-s hyvä, s-m eteni 20 cm. Takapalkkakaan ei auttanut. En korjannut.
Luoksetulossa koira ilkesi varastaa, palautus. Ei ole ihme, että agilityn lähdössä varastaa, kun ei kestä pk-kentälläkään loittonemistani. Ensimmäisellä otin pysäytyksen ja perille, toisella pitkältä matkalta lelupatukkaan.
Seuraamisesta seisahtuminen kokonaisena, hyvä oli.
Lystin kanssa leikki alkaa sujua. Se taistelee patukasta tosissaan, vänkää vastaan kuin bengalintiikeri.

Lääkkeet muuttavat ajatukseni normaalia oudommiksi. Eilen kävin pojan kanssa farkkuostoksilla. Maksettuani klikkasin taskussani auton avaimen "lukitse ovet" -painiketta ihan tietoisesti, koska ostotapahtuma oli ohi. Hetken päästä tajusin että no jopas.

Agilitya

2012-01-03T13:46:00.001+02:00

Molemmat koirat treenasivat kahteen otteeseen.

Lykky

Hyppytekniikkana "etäisyyssarja" x 4, välit 6 - 6 - 9-15 tossua. Kerran L kolautti 7 cm korkeudella olleeseen rimaan, mutta korjasi sitten. Siististi menee.
Rengas sujuu matalana, mutta kokeiltuani maxi-korkeudella alkoi Lykky kiertää. Se on varmasti pikkuisen huimapääni tapa kertoa, että nyt on liian vaikeaa. Palasin matalaan korkeuteen. Pitää sittenkin sillä korkeudella hakea hommaan rutiini (ja silti näköjään joka kerta kokeilla, että joko maxi menisi).
Toisella kerralla oli U-putki ja kaksi hyppyä. Näillä tein pidempää "rataa". Kaarroksella hyppy-hyppy-putki ja hyppy, takaakiertoa ja twistiä. Saksalaista (?) kokeilin, mutta se sekoitti. Parempi hioa nuo perusjutut ensin kuntoon. ;)
A:lla treenasin 2o2o:ta pyytämällä Lykyn sivulle. Kun sen takapuoli oli A:lla ja etujalat maassa, sanoin "osu" ja palkkasin siihen. Näitä muutama.

Lysti

Hyppytekniikkana sama etäisyyssarja kuin Lykyllä. Yllättäen pitkä väli tuotti ongelmia, Lysti otti siihen kaksi laukka-askelta ja oli hätäinen. Toistoja noin 4. Tehdään tämä sama juttu ensi kerrallakin. Tähän mennessähän olen vaihtanut joka kerta harjoitusta.
Maxi-rengas oli iisi homma.
A:lla kontaktin harjoitusta, vauhtia putkesta ja hypyistä, vonkui, silti erehtymätön koira. Nyt sanon "kiipee-osu-jes-vapaa-putkeen". Mietin josko jättäisin "vapaan" pois, eihän tuota rimpsua ehdi Erkkikään sanoa. Riittäisi seuraavan esteen sanominen. Enhän minä lähdössäkään sano "vapaa".
Pitkästä aikaa kokeilin kolmella hypyllä välistävedot työntämällä ja vetämällä sekä slalomit. Lystillä oli hyvässä muistissa ja meni siivekkeitä hipoen kuin Ingemar Stenmark.
6 kepillä lähetyksiä klo 4:stä ja 5:stä yhteensä 4 kpl. Kello 5 on aika hurja, koira vaan vonkaisi ja kepitti juuri kuten kuuluu. Hienoa, että sillä on tuollainen draivi. :) Klo 11:stä teetin kahdesti. Ei erehdyksiä.

Selkä on melkoisessa kunnossa. Syön 4 eri lääkettä kolmioilla ja ilman. Parasta on joko maata mahallaan lattialla tai kävellä ja puuhastella. Eihän työnteosta mitään tullut. En voi istua ja paikoillaan seisoessa alkaa huimata noilla lääkkeillä, en voi koko ajan siellä kävellä. Lisäksi ajatus sakkaa, jos joudun aivojani käyttämään yhtään, kotonahan sitä ei niin huomaa. Töissä joudun tekemään tärkeitä päätöksiä ja olemaan skarppi. 2 viikkoa tipahti s-lomaa ja lisää tulee tarvittaessa. Odotetaan eläkevakuutuslaitoksen päätöstä, joskus kuulemma tulevat nopeastikin.

Paukuista selvitty

2012-01-01T12:30:00.006+02:00

Olin koirien kanssa jälleen samalla mökillä kuin vuosi sitten. Lämmin kiitos ystävälleni. :)

Pojan kanssa käytiin siellä perjantaina. Puita oli kaatunut tielle, joten auto oli jätettävä kauemmas. Lämmitettiin mökkiä ja poika sai kantaa puut valmiiksi. Eilen ajelin sinne koirien kanssa. Näyttivät nauttivan vapaana olemisesta. Rannassa oli edelleen onneksi sulaa eikä koirilla ollut hinkua jäälle. Tarkasti pidin niitä silmällä siltä varalta.

Tottistelin pihalla Lykyn kanssa. Otin luoksetuloja muutamasta metristä. Lelu oli leuan alla tai ei missään. Nätisti se tulee ihan keskelle.

Illalla joltakin lähimökiltä ammuttiin muutama raketti. Lysti yritti änkäytyä tuolin alle turvaan. Lykky haukkui. Menin sen kanssa pihalle, jolloin se juoksi ja haukkui kohti vihollisten ammuksia. Käskin lopettamaan. Sitten se olikin normaali eikä enää raketeista välittänyt. Oletan haukkumisen olleen puolustusta.

Nukkumaan mennessäni oli + 25 lämmintä ja kuumahko takka. Aamuyöllä +14. Onneksi minulla oli kaksi karvaista lämmitintä, toinen huolehti jalkopäästä ja toinen lantion yläpuolisesta osasta.

Reissu oli kokonaisuutena kiva. Alla on kaksi videota. Toinen on otettu valoisan aikaan ja toinen pimeällä otsalampun valossa. Heijastinliivien lisäksi heijastivat koirien silmät, vaikkei ilmiö videolla näykään. Vähän pelkäsin, että saan muutaman silmäparin näkyviin ilman heijastinliivejä. Susilauma ei olisi ollut kaukaa haettu. Joka tapauksessa en olisi ilman koiria uskaltanut pimeässä kävellä.

Tavoitteet vuodelle 2012

2011-12-30T18:01:00.000+02:00

Vuodelle 2011 olin asettanut tavoitteeksi Lystin nousun agilityn kolmosluokkaan ja uuden kolmiokorvan.

Kolmosiin nousu jäi. Aluksi eivät taitoni riittäneet: ongelmia tuottivat väärät U-putkien päät, lähdöistä varastamiset, kepit ja kontaktit. Onneksi löysin uuden agilityn koulutuspaikan, jossa meidät ristittiin moniongelmaisiksi. :D Tämän koulutuspaikan avulla aloimme edistyä. Hylättyjen ratojen lisäksi alkoi tulla vitosia ja nolliakin, joista kaksi luvaa. Valitettavasti parhaan kisaputken ajan kävelin kyynärsauvoilla.

Uusi kolmiokorva tuli taloon huhtikuussa. Hirveä...n ihana pentu, mutta täysin erilainen kuin Lysti. ;) Niinhän se oli tarkoituskin, mutta joudun koulutuksessa miettimään kaikki jutut ihan eri kautta kuin Lystin kanssa.

Oma terveyteni petti ja vuoden 2011 koiraurheilutavoitteet jäivät toissijaisiksi. Selkää parantelin loppukeväälle eikä se kuntoon lopulta tullutkaan. Kaiken kruunasi nilkan murtuma ja nivelsidevamma 27.8., mistä toipuminen otti kolmisen kuukautta. Sen sairausloman paras anti oli selän "parantuminen", mikä oli tietysti väliaikaista, koska oireet pahenivat palattuani töihin. Joulukuussa oli osastohoito ja leikkaus lähempänä kuin koskaan.

Tavoitteet vuodelle 2012:

Lysti

Agilityssa nousemme kolmosiin eli sen kolmannen luva:n metsästys. Se edellyttää sitä, että muutamassa kilpailussa keskeytän radan lähdöstä tai kontaktilta varastamiseen.
Tokossa treenataan satunnaisesti voittajaluokan liikkeitä. Jos koira vahvistuu henkisesti ja tulee sopivat kotikisat, saatamme astua toko-kehään. Tätä ei kuitenkaan kirjata varsinaiseksi tavoitteeksi.

Lykky

Yleistapojen koulutus, mm. vieraiden tervehtiminen niin, ettei pentunen kiipeä sohvalla istuvan vieraan niskaan tai hyppää seisovan vieraan silmälaseihin tai huuleen
Toko- ja tottistaitojen lisääminen, erityispainopiste on vire - ja hyvänä kakkosena tulee täsmällisyys. Jos koulutuksellisesti edetään siihen, että vire kestää kokonaisen kaavion, niin loppuvuodesta tokon alokasluokan korkkaus saattaa olla mahdollista. Tätäkään en aseta viralliseksi tavoitteeksi.
Agilityharjoitusten jatko
Viestitreenit & esineruutu

Molemmille koirille toivon yhteiselon sujuvan jatkossakin.

Minä

Vältän selkäleikkauksen ja sellaista kompurointia, missä luut murtuilee tai tulee muita vakavia vaurioita mm. nivelsiteisiin.
Kehityn ohjaajana täsmälliseksi. Kilpailuissa pidän etukäteislupaukset: pois sieltä radalta, jos koira loikkii kontaktit.

Huomenna olemme Lystin vuoksi ilotulitteiden paukkumista evakossa ystäväni kesämökillä. Tänään kävimme sitä jo lämmittämässä. Järvessä on jäätä, mutta onneksi rannoilla on sulaa n. 2 metrin matkalta. Hyvää Uutta vuotta kaikille!

Näin päivän kuuluukin mennä

2011-12-29T18:02:00.000+02:00

Aamupäivällä olimme agilityhallilla.

Lykyn kanssa tein hyppytekniikkana alastuloharjoituksen x 3. Viimeisellä toistolla lisäsin askeleella hyppyväliä, jotta tuli vähän mietittävää. En huomannut korjattavaa.

Varsinaisena agilityharjoituksena humputeltiin tarkoituksena tehdä enemmän esteitä ennen palkkaa. Kuvio oli siis hyppy, u-putki, hyppy. Välillä viimeisin hyppy oli takaakiertona. Sähäkkä elikko. :)

Renkaalla oli ongelmia. Se oli ensin maxi-korkeudessa ja Lykky oli unohtanut kokonaan koko jutun. Asetin sen mini-korkeudelle ja sitten se muisti mistä olikaan kyse.

Lysti oli vissiin kerännyt autossa itsensä energiaa täyteen. En muista onko se ikinä taistellut niin kovasti lelustaan. Lystin ohjelmassa oli sama hyppytekniikkatreeni x 3 kuin Lykyllä. Lysti otti viimeisessä välissä 2 laukka-askelta, sitten pärjäsi yhdellä, kun korjasin välin alkuperäiseksi.

Renkaan hyppyytin kahdesti, ei ongelmia. Sylkkäri onnistui hyppy, u-putki, hyppy -kombinaatiossa vihdoin. Siis tuntui luontevalta.

A:lla treenasimme kontaktia. Kerran Lysti jäi ylemmäs, mutta korjasi asemansa sitten oikeaan kohtaan. Muuten oli niin kuuliainen kuin ikinä. Mikään häiriökään ei saanut sitä erehtymään. Saman kuuliaisuuden kun saisin kisoihin.

Pujottelua otin 6 kepillä klo 4:stä. Lysti on selvästi älynnyt systeemin ja koska oli edelleen harvinaisen hyvässä vietissä, vonkaisi ennen sujahtamistaan ensimmäiseen väliin. Vaihdoin omia lähetyspaikkojani eikä sijainnillani näyttänyt enää olevan mitään väliä. :)

***

Iltapäivällä oli Lykyn tottistelun vuoro. Perusasennossa jälleen "seuraa" ja Maija häiriköi. Yhä paremmin Lykky tuijottaa silmiin, Maija saa jo hypelläkin.

Imutusseuraamalla mentiin yksi kierros, se oli hyvä. Toisella vire jo vähän laski eikä enempää tehty. Perusasentoa ja paria askelta tein pallo oikeassa "takataskussa", siinä Lykky hilkkusen jätätti. Pallo kauluksen alla päästiin noin kahdeksaan (?) askeleeseen ja tämä tuntui hyvältä, toistoja x 2-3. Ehkä tällä päästään imutusvaiheesta kokonaan eroon.

Luoksetuloja otettiin lopuksi lyhyestä matkasta. Lykky tuli suoraan, kun pallo oli leukani alla. Toisella jätti etäisyyttä kytätessään palloa. Kolmannella oli hyvä ilman mitään palkkaa. :D Vauhtiluoksetulossa alkaa into löytyä, tehtiin 2-3 kertaa.

Selkä on kivuttomampi, mutta rohtoja menee edelleen reilusti. Panacodia 5 per päivä, Neurontinia 1200 mg ja Arcoxiaa 1. Tarkistin, eivät olet edes dopingia.

Se painaa sittenkin

2011-12-28T23:56:00.000+02:00

Selkä ensin: Olin töissä eilisen ja tämän päivän normaalia lyhyemmän aikaa. Tänään oli jaksaminen tiukassa, nukuin yöllä vain 4 tuntia, heräsin särkyyn, nappasin särkylääkkeet (menee kolmea eri lajia edelleen) ja lähdin töihin. Välillä pyörryttikin. Onneksi nyt alkoi loma.

Eilen oli fysiatrian poliklinikan fysioterapeutille aika, mutta se muuttuikin ft:n, kahden lääkärin ja minun tapaamiseksi. Magneettikuvat olivat nyt sielläkin nähtävillä eikä ollut kaunista katseltavaa. :( Selkäydinkanava kapenee noin kolmasosaan viidennestä lannenikamasta alaspäin. Lisäksi se sitkeä pullistuma ja nivelrikkomuutokset ahtauttavat lisää hermojuurien vaatimaa tilaa. - Liikkumavaraa on vähän. Pahinta oli pahoillaan olleen henkilökunnan välittämä tunnelma ja oma havahtumiseni: tämä on totta, tapahtuu minulle juuri nyt ja minusta ei ikinä tule tervettä. Nyt lähtee paperit osatyökyvyttömyyseläkkeen hakemista varten. Kirurgin konsultaatio tulee. S-lomaa tulee lisää, jos tarvitsen eli jos selkä ei rauhoitu, ensi viikko lomaillaan. Jumppa muuttuu erilaiseksi, ft uskoi vihdoin kuvia katsoessaan, että tietyistä liikkeistä tulee hermosärkyä. Kipuvaiheissa osastolle i.v.-hoitoon.

Selkä on tietty ollut sama koko iän eikä siellä vuoden takaiseen ole mitään muutosta. Siksi ei leikata, koska vielä ei ole pakko eli jalat ja sfinkterit toimii. Leikkauksessa poistettaisiin nikaman takakaari, minkä jälkeen tilalle tulee arpikudosta. Koska se ei ole elastista, hermosärkyä tulisi ennen pitkää uudelleen. Sinne leikattuun väliin ei niin vaan mennäkään toistamiseen tekemään tilaa (ja uutta arpikudosta). Nyt katsotaan olevan pahenemisvaihe, joka johtunee hapanta sisältöä tihkuttavasta pullistumasta. Kun se rauhoittuu, hyvä homma. Kävelin ulos sairaalasta ja olin taas oksentaa. Kuin olisin maistanut kuolemaa.

Tänään poika videoi Lykyn tottistelua. Koira on edestä katsottuna S:n mallinen, nojaa vahvasti jalkaani sekä perusasennossa että seuraamisessa, jos lelu on kauluksen alla. Jos lelu on oikealla takataskussa, asento on parempi. Imutuskin oli kaamean näköistä, oma käteni haparoi. Alkoi eriyttämistreenit. Laitoin kotona herkkupaloja tiskipöydälle, palkkasin hyvistä asennoista, huonoista nojaamisista höpsis ja asennon korjaus. Tuli koirulille samalla myös takapuolitreeniä. Keksin samalla, että sehän seuraa kauniisti, kun pidän namin kainaloni edessä. Pitää huomenna Maijan kanssa katsoa, olisiko siinä ratkaisu imutusongelmaan.

Järisyttävästä alusta huolimatta selkä on nyt parempi. Ei polttele, mutta lääkkeet saavat huippaamaan ja silmät vippaamaan. Ottaisin mielummin aidon yömyssyn.

Joulutottis, osa 2 b

2011-12-26T18:58:00.000+02:00

Piti vähän välikössä kokeilla, että miten se tottistelu menisi. Wubba-Konga on Lykyn lempilelu. Sujautin sen vasemmalle takin kauluksen alle. Koiruus tuli automaattisesti täpäkkänä sivulle ei vitsit me tokoillaan. "Seuraa" ja kontaktin pidosta vapautus. Toinen tällainen - virkeä ja täsmällinen elikko. Innostuneena 1-2 askeleen seuruuta x 3, palkka kauluksen alla. Edelleen energinen ja keskittynyt koira, jonka suu lussutti (hyvä merkki). Luoksetuloja 2 metristä niin, että kuolainen wubba oli leukani alla. Ihan suora tulo. Näitä x 3. Riekutusta lisää ja se siitä sitten. Ei se huono ole, mutta se on muistettava aktivoida huolella. :) Wubba pk-kentälle mukaan? - Kokeilemisen arvoista ainakin.

Perjantailta Sieni-holsku ja Lykky

Kävin töissä katsomassa ensi viikon ohjelmaa. Seisoin jonkin aikaa tietokoneen äärellä, siinä voi siis seisoa, koska on sähköpöytä, ja alkoi pyörryttää (ne helkutin lääkkeet), kunnes alkoi vihloa jalkoihinkin. On ihan eri asia puuhastella ja pötkötellä kotona kuin seisoa paikoillaan. Emmää taas tajua miten huomenna jaksan, mutta yritän.

2. Joulutottis

2011-12-26T14:05:00.003+02:00

Maijan kanssa pk-kentällä. Eilisen lumen sijaan oli jäätä, lätäköitä ja märkää nurmikkoa. Tuuli niin kovaa, että sai keskittyä pystyssä pysymiseen. Liekö Lykyllä painanut eiliset tuhdit kalkkunasiivut mahassa, mutta vietin kanssa oli tekemistä.

Autosta kentälle se jaksoi loikkia ja ansaita katsekontaktillaan nakkeja.

Imutusseuraaminen oli ihan hanurista. Jos nostin nakkia, se erkani ja pysähtyi, että minne sä mun nakin veit. Tämä on se sama, minkä takia itse en ole päässyt imutuksessa etenemään. Eilen homma näytti toimivan, mutta myötätuuli taisi olla siinä.

Noh, narupallo kehiin. Leikitystä ja vietin nostoa. Perusasento, "seuraa" ja häiriö. Lykky ei häiriintynyt.

Seuraamisessa narupallo kaulalla se ei istunut kunnolla yhden askeleen jälkeen. Toistolla taisi olla parempi. Namilla otin takapuolen siirtämisen harjoituksia, ei kehumista. Peruutusten alkeita tehtiin myös. Innostunutta leikitystä uudelleen. Kuin olisin vuotavaan uimapatjaan pumpannut ilmaa.

Maahanmenoissa se oli nopea, näistä se innostuu.

Luoksetuloissa lyhyeltä matkalta se ei pysynyt paikka-käskyllä paikoillaan ja tuli säännönmukaisesti eteeni vinoon vaikka vaihdoin palkan suusta käsiini. Pitkän matkan luoksetulo oli taas ottanut nykäyksen eteenpäin. Nyt se tuli korvat luimussa jonkin matkaa.

Yhteenveto: Pitää olla tarkkana vireen kanssa. Jos se on lötkö kuten tänään, ei imutusseuraamista ainakaan alkuun. Phuuh.

Lysti oli matkassa. Paluumatkalla pysähdyimme metsän laitaan ja kävin sen kanssa pitkähköllä kävelyllä.

Selkä on ollut parempi tai sitten viiveellä tehoavat lääkkeet alkavat vaikuttaa. Nukuin viime yönä hyvin. On sekin edistystä.

Joulutottista

2011-12-25T15:06:00.003+02:00

Eilen piti vähän iltalenkin jälkeen kokeilla Lykyllä perusasentoa, yhtä askelta ja patoamista. Sujui. Oli nääs treenattava, koska tänään oli Maijan kanssa treffit.

Autolta kentälle siirtyessäni palkkasin Lykkyä kontaktin ottamisesta ja kivasti se ympärillä pörräsikin.

Imutusseuraamisessa se kestää paremmin. Odotan ensin, että tasoittuu imemään oikeaan paikkaan, sitten nostan käden noin 5 cm etäisyydelle. Koiruus ei tipahtanut kuten aiemmin.

Perusasennossa "seuraa", Maija häiriköi. Lykky ei reagoinut. Tämä oli upea juttu.

Kauluksen alla narupallo, yhden askeleen seuraamisia ja pysähtymisiä, istumisten varmistuksia. Ekalla kerralla istumiset viiveellä, toisella kerralla hyviä. Käännöksissä narupallon kanssa oli aluksi ongelmia. Muistutin sitten makupalalla miten takapuolta kuuluikaan siirtää. Sen jälkeen narupallollakin koiran takaosa löysi paikkansa. Näitä lisää eri tavalla varioiden.

Näytin myös maahanmenon. Palloa tavoitellessaan Lykky plätsähti kivasti maihin. Sivulta meni myös. Maija oli tyytyväinen maahanmenotyyliin. (Ja se on paljon se. :D ) Hyvä.

Luoksetulo otettiin narupalloon kahdesti. Lykky oli innostuneempi kuin viimeksi, mutta vieläkin puuttuu kunnon draivi ja luimut korvat. Kyllä ne sieltä vielä löytyvät.

Lystin kanssa seuruuta, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulon pysäytys takapalkalla. Viimeisimmässä koira hiipi perään kahdesti, oli hyvin pahoillaan olevan näköinen. Eihän sellaiseen voinut sanoa kun lempeästi "hyi" ja palauttaa koiruus paikoilleen. Pysäytys oli niin hyvä, joten laskin jo siitä takapalkalle. Eipä sitten muuta. Jatkossa pitää vahvistaa noita paikoillaan pysymisiä, palvelevat agilityn lähtöjä.

Selkä on aika viheliäinen. Kun jalkoja pakottaa, ei voi olla mitenkään päin eikä edes liikkua, koska kintut ovat raskaat - hienolta nimeltään spinaalista klaudikaatiota. Edelleen toivotaan, että tämä on vain väliaikainen pahenemisvaihe, protruusion suuttumista. Olen aika lääkitty. Tänään on ollut parempi päivä eikä esim. treenatessa ollut oireita. Saisi vaan helpottaa, muuten olen leikkuupöydällä. :(

Joulumielellä

2011-12-23T18:38:00.003+02:00

Tänään tapasimme Lauraa koirineen *klik*. Saipa Lykky juosta. Kameralle pimeys ja harmaus olivat haaste, vaikka lunta olikin tuon verran.

Eilen on ollut talvipäivänseisaus. Se merkitsee paljon tämän pimeyden selättämisessä. Huomenna onkin jouluaatto. Siihen liittyen kortti teille kaikille:

Seilataan

2011-12-22T11:54:00.001+02:00

Hallilla koirien kanssa:

Lykyn kanssa tottistelin ensin. Sillä olikin hyvä vire, koska ennakoi agilitya - plus hallinnan harjoittelu siinä tilassa on oivallista. Taskun pohjalla oli eilisiä nakkeja, niillä ensin kaksi kertaa imutusseuraamista. Ensin koira hyvään vireeseen, sitten n. 5 cm etäisyys. Tämä tuntuu makealta.

Sitten laitoin narupallon oikeaan takataskuun ja tein sivulla kontaktiharjoituksen, sanoin "seuraa". Lykky patosi ja tuijotti koko ajan intensiivisesti. Ei ollut kyllä häiriötä. Upealta tuntuu tällainen.

Narupallo siirtyi vasemman kaulukseni alle. Siitä seuraamista yksi-kaksi askelta pari kertaa ja vapautus.

Hallilla teetin hyppytekniikkana ns. alastuloharjoituksen x 3. Hienosti pomppi koira. Sitten hyppy ilman rimaa ja putkeen lähetys, hyvä oli. Twist ok, samoin takaakierrot. Siinä kaikki.

Lysti sai tehdä saman hyppytekniikkaharjoituksen. Se pujotteli klo 4:stä avokulmaan 6 kepillä, vaihdoin sijaintiani eri puolille koiraa. Kerran erehtyi, muuten ok.

Sylkkäriä Lysti ei tajunnut ollenkaan. Tein varmaan itse jonkin virheen. Se ei tullut käteen kunnolla. Tämäkin on ilmiö, joka on näkynyt harjoituksissa. Vahvistelen lähelle tulemista.

Puomi oli koottuna, sen takana oli houkuttimena putki. Lysti on alkanut hiljentää ennen kontaktia ja jäi kahdesti liian ylös. Kun huusin "menemene", se juoksi reippaasti kontaktille. Vahvistin oikeaa paikkaa. Paikka-käskyä ei tarvitse sanoa, "osu":lla koira pysyy paikoillaan. Sille on varmaan oikea paikka ollut vähän epäselvä.

Tämän jälkeen koirat saivat vuorotellen irrotella metsässä. Lykylle piilotin narupallon esineruutuun sammaleen alle. Kiva oli katsoa, miten se työskenteli, palasi aina tallatulle alueelle ja lopulta paikansi pallon nuuskutellen häntä heiluen.

Sitten selkä: Heräsin aamulla takajalkojen ja sisäreisien pakotukseen. Vähän vihloo vasempaan reiteenkin. Panacodeja en uskalla ottaa, koska siitä tulee hirveä olo, vaikka sinänsä parhaiten hermosärkyyn tepsiikin. Neurontin vaikuttaa kivasti muistiin ja puheeseen, huomaan puhuvani puuta heinää välillä. Naprometin on vaihdettu Arcoxiaan, jotten saisi tähän päälle vielä mahahaavaa. Tavallaan pitää yrittää tehdä jotakin kivaa, jotten vaivu masennuksen kouriin. Toisaalta pitää yrittää säästää hermoparkoja ja antaa niille lepoa, kun kärsivät pinteestä. Seilaan siinä välissä sitten. Fiilis ei ole kovin kukkea. No eipä ole joulusiivouspaineita. :)

Huh helpotus!

2011-12-21T14:24:00.000+02:00

Selästä ensin. Pötkötin eilen magneettikuvauksessa. Tänään soitettiin. Selkää ei vielä leikata näin nuorelta. Tilanne on hyvin sama kuin vuosi sitten otetuissa kuvissa. Sitten on eri juttu, jos katkokävely (= pitää pysähtyä, koska voimat häviää jaloista) pahenee tai tulee voimapuutoksia tms. Nyt vaan odotellaan, että tämä pahenemisvaihe rauhoittuu. Kirurgin kanssa tulen käymään vielä keskusteluissa. Liekö magneettihoito tehonnut, mutta eilisilta oli parempi, sain yölläkin nukuttua. Naprokseeni vaihdettiin toiseksi tulehduskipulääkkeeksi ja Panacodit jätin aamulla väliin. Neurontin jatkuu. Taisin välttää myös osastohoidon. :)

Laitoin tukiliivin ja menin L & L:n kanssa pk-kentälle. Lysti sai tehdä seuraamista, voittajaluokan luoksetulon pysäytyksen kokonaisena takapalkalla ja eteenmenon. Sehän osaa ne mainiosti, ei ollut mitään korjattavaa. No luoksetulon pysäytyksissä kääntyi vinoon, mutta sillä ei ole mitään merkitystä.

Maijan kanssa katsottiin taas Lykyn menoa.

Kiinnitettiin huomiota jo siihen, että koira kiinnostuisi minusta ja aktivoisi itsensä, kun otan sen autosta.
Perusasennossa palkka oli oikealla takataskussa. Lykky sivulla sanoin "seuraa" ja Maija tarjosi pientä häiriötä. Kontaktin herpaantumisesta huomautin nyppäämällä minimaalisesti kaulapannasta ja tällä systeemillä Lykky aktivoitui selvästi. Se patosi ja oli tarkka. Kehuja, vapautus ja narupallo. Tämä vire on tarkoitus saada seuruuseen.
Seuraamisessa imutuksessa toimi Maijan antamat nakit parhaiten. Ensin odotin, että Lykky tasapainottui sivulle, nosti päänsä kunnolla ja sitten nostin käden 5 cm päähän nenästä. Tämä toimi ja tätä lisää. Ööh. Paljon.
Seuraamisessa kokeilin myös sitä, että palkka oli oikeassa kädessäni, koska kotona se toimi. Tämä ei ollut hyvä nyt ollenkaan. Sen sijaan hyvä oli se, että laitoin palkan vasemmalle kauluksen alle ja otin askeleen, sillä kontakti ja vire piti. Näitä lisää myös.
Luoksetulossa Lykky oli hillitty toko-koira. Näitähän en sen kanssa ole tehnyt. Siltä puuttui täysin kaipaamani kunnon draivi perääni, se odotti Maijan luona korvat hörössä. Tulihan se luokse laukaten, mutta kaipaamani lähtöreuhtominen ja korvat luimussa kiitäminen olivat kadoksissa. Näitä tehdään lisää, hetsaan ensi kerralla enemmän. Ärsyttää, että saan tällaisesta viettikoirastakin piimän.

Päivän paras on se, että elämä jatkuu (=selkää ei vielä tarvitse leikata).

Pelottaa

2011-12-20T13:44:00.000+02:00

Kävin välikössä Lykyn kanssa. Imutin ensin seuraamista, yritin kävellä reippaasti, mutta jos nakkia nostaa edes 10 cm:iin, kontakti tippuu nopeasti. Otin perusasentoa niin, että narupallopalkka oli oikeassa kädessäni ja annoin sen Lykylle takakautta. Sille tulee tosi hyvä vire siitä. Seuraamista teetin paikallani ja parin askeleen kanssa. Tuntui tosi hyvältä koira, kun se oikein keskittyneenä vielä lussutti ilmaa.

Selkä on tosissaan ärtynyt, takareisiä polttaa jatkuvammin, en voi olla paikoillaan ja vasempaan jalkaan vihloo ajoittain. Soitin fysiatrian poliklinikalle, s-lomaa kirjoitettiin tämä viikko ja uusia lääkkeitä tuli (kombinaatio Neurontin, Panacod, Naprometin). Nukuin viime yön sohvalla, josko olisi ollut parempi. En jaksanut hakea täkkiä, vaan täkkinä toimivat sohvan selkänojan puoli-irtonaiset tyynyt. Aamulla soitettiin magneettikuvausaikaa ja minua alkoi pyörryttää. Kävin olohuoneen matolle pitkälleen. Puhelu loppui ja tuli kammottava olo, korvissa soi ja oksetti. Se johtui varmaan Panacodista, mutta koska en ollut vielä ehtinyt syödä mitään, ajattelin tarvitsevani jääkaapista tuoremehua. Konttasin jääkaapille ja otin mehun. Ylösnousu oli liikaa ja pyörryin keittiön matolle. Ehdin sen verran katsoa laskeutumispaikkaa. Siitä virottuani join tuoremehua kyljelläni ja mietin pitäisikö ryömiä kännykälle ja soittaa apua. Onneksi olo meni ohi. Tänään on päivystysmagneettikuvaus ja kivun hoitoa harkitaan kirurgian osastolla. Lopun alkua?

Pentutottista

2011-12-18T14:02:00.002+02:00

Maija (*klik*) olikin pian käytettävissä Lykyn tottisongelmissa. Tapasimme pk-kentällä.

Seuraaminen: Olen nostellut namia liian ylös, jolloin Lykyn kontakti on tipahtanut. Jatkossa otan Lykyn kuonokontaktiin ensimmäisiin askeliin ja sitten nostan namin muutaman sentin päästä nenästä. Pitää kävelläkin kunnolla eikä hiipiä kuin joulutonttu. Kun koira on hyvä, kehu ja lelupalkka vasemmalta olkapäältä tai kauluksen alta lentää koiralle klo 10:een. Otan tähän ehkä sittenkin seuraa-käskyn. Aiemmin on menty pelkällä perusasennon sivulla. Näitä mentiin muutama. Lykky ei näissä tee pohkeenväistöä vaan oli suora. Lisäksi se osasi ilman namia mennä sen pari askelta, joten edistymisen mahdollisuuksia on. ;)
Perusasento: Tähän Lykky hakeutui hyvin, mutta siirtyi askeleen eteenpäin, kun sanoin "sivu" toiseen otteeseen. Oletti siis, että lähden kävelemään. Sitten se pyörähti uudesta käskystäni minun ympäri uudelleen sivulle. Jatkossa en sano uutta sivua, vaan siirrän koiran edestäni oikeaan paikkaan. Lisäksi sen pää on alkanut kuikuilla kohti, kaula tekee mutkan. Tässä kannattaa siirtää päätä kädellä lähemmäs. Seuraa-käskyä käytetään jo tässä. Palkka oikealta takaa. Mentiin muutama kerta ja Lykky parani. Vähän voi tähän ottaa häiriötäkin.
Palkkaamisessa olin turhan varovainen. Tähän hulluutta peliin. Toistan samoja vikoja.

Kenttä oli aika vetinen ja vettä satoi. Olosuhteet unohtuivat treenatessa. Jäi tsemppi-fiilis ja nyt skarppaan treenaamisessa. Haluan tuon pennun tottiksen kuntoon.

Koska tilanne eli kuiva olo oli jo menetetty, vaihdoin kotona koiran ja painuin Lystin kanssa metsän suojiin. Kivaahan siellä oli. Piilotin yhden lelun esineruutuun. Hyvin löytyi. Ylämäessä jalkani hyytyivät, selkä jumittaa kintut. Mutta koska en oikein voi olla paikoillani, mielummin liikun ja yritän miettiä kivoja asioita kuin makaan kotona ja vaivun synkkyyteen. Alla oleva kuva on ollut ehkä täällä ennenkin, mutta laitan uudelleen. Lykkensdorfilla on oikea asenne. :)

Agia ja tottista ja videoo

2011-12-17T16:36:00.009+02:00

Agi-hallilla aamusta:

Lykky

ü Hyppytekniikkana kasvava sarja x 3: 1 rima tipahti kahdella esimmäisellä kerralla, kolmannella pysyivät kaikki. Koira korjasi joka kerta, hyvä juttu. En tehnyt enempää.
ü Sylkkäri ja poispäinkäännös onnistuivat säpäkästi molempiin suuntiin. En pitänyt rimoja lainkaan.

ü Putkeen lähettämiset pimeään kulmaan hyviä.

ü Puomin osa matalalla tasolla: Lykyllä tosi kova vauhti, sain pidellä taluttimesta tosissani. Kolmannella kerralla jalka tipahti, uusinta hitaammin. Loppu ei suju kunnolla, pentunen karkaa namin syötyään. Ei ollut taaskaan kosketusalustaa. Tässä on itselläni jumi.

ü A:lle pyysin sivulle kontaktialueelle, palkkasin siinä.
ü Rengas oli normaalikorkeudella. Ensimmäisellä kerralla Lykky meni alitse. Kolmella seuraavalla katsoin, että se rekisteröi mitä ollaan tekemässä ja sukelsi sitten renkaan läpi kuten kuuluu.

Lysti

ü Pujottelua sulkukulmaan klo 2-3, itse olin sisäpuolella eri etäisyyksillä. Erehtymätön koira.

ü Hyppytekniikkana kasvava sarja x 3, lopuksi vähän tömisi?

ü A:lla kontaktitreeniä. Oikea paikka löytyi heti. Nyt ei tarvinnut vahvistaa pysymistä paikka-käskyllä, vaan pelkästään "osu" riitti. Hyvin pysyi Lysti ja kesti häiriöt eli putkeen "lähettämiset".

Kotipihalla pyysin lasta videoimaan Lykyn perusasentoa ja seuraamista kainalopalkalla, jotta näen aukeneeko koira vai ei. Kyllä aukenee, pöh. Siirrän palkkaa. Video:

Selkä on tosi kipeä. Joku polttaa sytkärillä takareisiä, vaikka Neurontinia menee ihan tarpeeksi. Pottuvarpaan kynnen voisi poistaa ilman puudutusta, siitä on tunto pois. Piristykseksi alla on video, jossa on tiivistetty nilkan 3 kuukauden toipumisaika 18 sekuntiin. Meillä on myös lunta, kuten näkyy. ;)

Lykkensdorf seuraa

2011-12-16T14:05:00.000+02:00

Töiden jälkeen kokeilin tuossa välikössä Lykyn seuruutusta. Wubba-konga oli kainalossani. Pentunen tarjosi seuraamispaikkaa aluksi oikealle puolelleni häntä menosuuntaan. :) Korjasi sitten.

Mutta itse seuruu: Pentunen ottaa tarkasti askeleen kerrallaan ja jos liikun hitaasti, se hakee istuma-asentoa. Niinhän se on koulutettukin. Suorassa se minusta tulee, tähän on kyllä pian saatava silmäpari avuksi. Kävelin noin viisi askelta. Lykyllä on hauska tapa, se maistelee tai lussuttaa ilmaa. Kait vietti sen tekee? Tästä on kiva jatkaa.

Ryhmätreeniä

2011-12-15T21:42:00.002+02:00

Olin pitkästä aikaa oman seuran treenissä Lystin kanssa. Harjoittelimme pujottelua eri kulmista ja ohjaajan eri sijoituksilla. Lystille oli sulkukulma yllättävän vaikea, jos olin keppien puolella.

Puomilla hioimme kontakteja ja erityisesti sitä, että koira ei irtoa ennen vapautusta vaikka ohjaaja liikkuisikin. U-putki oli houkuttimena. Niin Lystin treeni! :D A:lla kiivettiin myös kontakteja. Siinä Lysti kesti paremmin.

- Tiedän nyt siis mitä treenata.

Lykky oli matkassa myös. Sen kanssa harjoittelin ulkona agikoirien häiritessä lyhyestä matkasta luoksetuloja ja perusasentoa. Seuraamisessa päätin edetä, samoja yhtä kahta askelta on hinkattu aika pitkään. Kävelin narupallo kainalossa ja siinä pentunen tuli vierelläni. Tässä on vaan sama ongelma kuin muillakin houkuttimilla. Koira ei ajattele tippaakaan missä liikkuu, tuijottaa vain kohdettaan.

Selkä on surkeassa kunnossa. En tiedä mistä on suuttunut, töissä oli muutto, ehkä papereiden siirtelystä (painavia en kantanut) tai siitä, etten kokouksessa ilennyt seisoa niin paljon kuin olisi pitänyt. Eilisiltana ei tarvinnut kävellä normaalisti. Mikään rentoutusasento, venytys, rentouttava pallojumppa, kävely, jäät tai muut eivät auttaneet. Tänään piti lähteä töistä kesken kaiken, koska en voinut olla mitenkään päin. Kotona jatkui sama veivaus. Lähdin agitreeneihin, koska paikoillanikaan en voinut olla. Onneksi siellä oli tuollainen ei-rata-treeni, muutoin olisin ajanut takaisin kotiin. Nyt on taas Neurontinit mahassa ja elämä surkeaa.

2 hylkäystä viisaampana

2011-12-10T19:46:00.003+02:00

Tänään kisattiin Lystin kanssa Jyväskylässä meille uudessa agilityhallissa kaksi lähtöä.

Lysti pelkäsi katolta tippuvaa lunta, sisällä koirien haukkumista ja keinun kolahdusta ensimmäisellä hallikäynnillä, ja ennen lähtöä tilanne oli ikävikseni ihan sama. Sillä oli häntä ihan mahaa pitkin ja veti kerran tomerasti kohti ulko-ovea. Sain tosissani sitä rohkaista. Narupallokaan ei kiinnostanut. Lähtöön rakas kisakaverini piti suorastaan vetää (kun normaalisti tilanne on päinvastoin) ja siinä kohtaa mietin, että pitäisikö kääntyä autolle ja ajaa kotiin. Päätin yrittää, ohjata koiran lähellä rohkaistakseni sitä, jotta se mahdollisesti saisi positiivisen kokemuksen ja jos ei onnistuisi, keskeytettäisiin.

En tiedä mitä Lystille tapahtui lähdössä istuessaan, ehkä se hoksasi että ai tämä onkin agilitya, mutta se muuttui normaaliksi agilitykoiraksi. Minulla meni pasmat sekaisin ja ohjasin sitä neljännelle esteelle takaakiertoon sanallisesti, koira korjasi ja hyppäsi hypyn selkäni takaa juuri oikein päin. Keinun jälkeen oli kepit, joille ei pitänyt mennä ja juuri oli kepeille irtoamista harjoiteltu. En uskaltanut riskeerata keinua: kutsua Lystiä tomerasti keinulla tai edistää eteen valssille, joten kepeiltähän se löytyi. Muuten rata olisi ollut hyvä, no lopussa karkasi väärään putkeen, mutta ei muuta.

Toista rataa ennen Lysti näki veryttelyalueella koirien treenaavan ja innostui jo siinä sellaiseksi kuin se on tutuissa treenihalleissa. Tehtiin muutama A ja nyt kelpasi narupallo, häntä nousi vaakalinjaa ylemmäksi ja koira oli innosta pinkeänä. Tällä radalla odotti A kaksi kertaa, joten pelkäsin pahinta, koska kiihkosta vonkuva luimukorva ei kontaktikäskyjä kunnioita. Ensimmäisen A:n jälkeen oli rengas ja sen jälkeen putki suorassa linjassa, kun oikea reitti vei sivulle, ja A:n alla oli vielä pitkä putki poikittain, joten sille piti ottaa reilu sivuttaisetäisyys. Häntä vaan vilahti, kun koira oli ylittänyt A:n ja hypännyt renkaan, joten hylkäys oli jo 4:n esteen jälkeen plakkarissa. Muuten rata meni suunnitelmien mukaan. Jälkikäteen harmittaa etten keskeyttänyt rataa ensimmäiseen A-loikkaan. Kontaktiongelma ei ikinä tätä menoa korjaannu. Olisi jännä tietää mekanismi mikä omassa päässäni menee: kun on kerran kisaamaan tultu, niin rataa ei keskeytetä?

Hyvää oli lähdöt, joista Lysti ei varastanut, varmat kepit, keinu, muutama makea ohjaus. Parasta oli se, että Lysti voitti pelkonsa. Tuossa hallissa kisaamme jatkossakin. Tuolla pohjalla tassutkin pitivät.

On näköjään otsikkokuva kaventunut, toivottavasti on joku Bloggerin tilapäinen ongelma eikä merkki siitä, että tietokone oli väärässä huoltopaikassa.

Tottista ja agilitya

2011-12-09T17:52:00.002+02:00

Oli kone korjaamolla. Siihen hyökkäsi ja upposi virus, joka aiheutti harmaita hiuksia. Jos joku on saanut "minulta" outoja viestejä, saa kertoa. Mikäli jollakin on ollut taukoa säännöllisessä varmuuskopioinnissaan, suosittelen sellaista lämpimästi. On aika hyytävä hetki, kun huomaa, että ohhoh ei voi olla totta.

Keskiviikkona harjoittelimme häiriötä Lykyn kanssa pk-kentällä ryhmäharjoituksissa. Siitä on aikaa, kun viimeksi olemme ryhmässä käyneet. Kenttä oli lumen peitossa ja valaisimet tekivät hauskan tunnelman. Ihmisiä ja koiria oli paljon, olisiko ollut peräti 8 ihmistä yhden tai useamman koiran kera. Otin Lykyn autosta ja vein tielle pissalle, kävelimme ihmisten ohi. Lykky ei kiinnittänyt heihin mitään huomiota! 1-2 koiran harjoitellessa teetin kentän laitamalla luoksetuloja ja perusasentoja, jotka onnistuivat mukavasti. Maahanmeno oli aluksi hakusessa, sitten onnistui. Palkkana oli ruokaa ja välillä palloleikitystä. Välillä Lykky vilkaisi toista koiraa, muuten pysyi kontaktissa.

Lystin kanssa kävin ryhmätreenissä eilen. Juostiin 20 esteen rata. Huomiot:

Lysti hakee putket kaukaa, leijeröinti onnistuu (oli hauskaa, että taas pääsin tätä harjoittelemaan)
Pakkovalssilla voi laittaa koiran putkeen
Ennakoivassa valssissa liiku myös (jos jymähdin paikoilleni, koira oli U-putken väärässä päässä) ja rimasta kannattaa katsoa valssin paikka
Päällejuoksu toimi
Lysti hakee kepit myös yhden esteen takaa
Se irtosi myös jopa kolmen esteen päähän - muista ennakoiva ohjaus!
A:lla loikkasi alastulon yli kerran, hidastelin itse ja käskytin kovaa. En muistanut, että ohijuoksulla koiruus toimii. - Toivottavasti myös huomisissa kisoissa. Tähän olisi hyvä keksiä joku vireenlasku kuulemma, mutta en ole toistaiseksi onnistunut.
Lysti oli liekeissä, mutta kun pidin sen paremmin hallinnassa kentän ulkopuolella, ei varastanut lähdöstä, vaan vonkui eli vuoti paikoillaan.
Radan tekninen osa & Lystin keppien haku saivat kehuja ja sujuvalta tuntuivatkin.

Selkä: Olin tänään fysioterapiassa, sain jumppapallolla tehtäviä uusia selkäliikkeitä. Laitan ylös: vetoketju (syvät lihakset), selällään sivuttaisheilutukset & jalkojen kevennys, pallon päällä venytys & hännän heilutus. Noita 1-2 liikettä per treeni 1-2 kertaa päivässä. Nilkan voin varmaan julistaa parantuneeksi. Kyllä se välillä kuumuu treenien jälkeen, ja onhan se vieläkin vähän jännän värinen ja pikkuisen turpea, mutta en sitä muuten huomaa. Nilkkatukea täytyy pitää vielä 6-12 kk:een saakka, joten ei se unohtumaan pääse.

Itsenäisyyspäivä

2011-12-06T16:22:00.000+02:00

Lunta on ja se kestää maassa. Virallinen lämpötila on 0.0 astetta, näköjään juuri riittävä "pakkanen".

Kävin Lykyn kanssa agi-hallilla. Ensin rakensin 4 esteen hyppytekniikkaharjoituksen. Toinen este oli okseri. Rimat olivat alle 10 cm:ssä, okserin toinen rima n. 12 cm:ssä. Lähdössä oli lauta merkkinä, palkkana oli maalissa ruokaa. Sarjan hyppyytin kolmesti, jokaisella kerralla pidensin okserin jälkeisten esteiden etäisyyttä toisistaan. Lykky laukkasi kauniisti rimojen yli, sovitti askeleensa nätisti.

Sitten treenasin poispäinkäännöstä/sylikäännöstä pelkillä siivekkeillä, rimoja en laittanut ollenkaan. Tämä alkaa nyt sujua. Toinen suunta on sähäkkä, toinen teettää lenkkiä.

Viimeisimpänä tasapainoiltiin puomin laudalla, jonka asetin matalimman pöydän päälle. Lykky tiputtaa pyrstönsä pois, kun syö ruokaa alustalta. Olen unohtanut ottaa kosketusalustan mukaan, sillä näitä oli alun perin tarkoitus harjoitella. :/ Nyt vaan pitäisi päättää, onko tavoite 2o2o vai juoksukontakti. Toisaalta 2o2o:n opettamisella ei mitään menetäkään.

Kotiin tultua lapset pelasivat pihakadulla sählyä. Istutin Lykyn perusasentoon sopivan matkan päähän ja otatin häiriössä kontaktia. Siirryttiin vielä vähän kauemmas, kun pallo alkoi kiinnostaa liikaa. Hyviä pätkiä tuli sitten.

Loppuviikko onkin sitten täyteen buukattu, olisi pk-harjoitukset, Lystille aksaa ja itselleni fysioterapiaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Uusi tassukuva

2011-12-06T10:46:00.001+02:00

Jäi vähän vaivaamaan se väärästä kulmasta otettu tassukuva. Tässä uusi Lystin etutassun kuva, tassu on märkä suihkutuksen jäljiltä, ja vertailun vuoksi alle Lykyn etutassu. Lisäksi räpsyt Lykystä.

Halleilua

2011-12-04T17:27:00.006+02:00

Aamulla satoi noin 7 cm halkaisijaltaan olevia lumihiutaleita, mutta jäivät maahan loskaksi. Mukavuudenhaluani lähdin agi-hallille. Maija tuli aluksi kaveriksi, jotta sain häiriötreenille jatkoa. Nostan hattua ihmiselle, joka tulee märästä metsästä seuraksi noin vaan.

Lykyllä siis alkuun ihan perustottistelua. Kasasin Alatalon Vapun hyppykoulutuksesta tutun taipumisharjoituksen supermatalilla rimoilla. Samaan hässäkkään kasataan viidestä rimasta kolmen hypyn taivutukset molempiin suuntiin ja yhdestä sivusta tulee neljän hypyn suoristussuora, jossa rimat ovat vinosti. Mietin etukäteen millainen kaaos mahtaa tulla, kun pentu syöksyy rimojen sekaan. Lykky juoksi autolta halliin ja hölkkäsin perässä. Siellä se itsekseen juoksi juoksusuoraa tiputtamatta rimaakaan!

Harjoittelimme kolme taivutussarjaa per suunta. Ensimmäinen suoritus oli haparoiva, mutta heti seuraavalla Lykky paransi ja edistyi koko ajan. Lopuksi hyppyytin suoristuksen x 3. Lykky loikkasi kaksi viimeistä rimaa kerrallaan, jos oli narupallopalkka. Ruokapalkalla hyppäsi jokaisen erikseen. Sillä vaihdoin välillä narupalloon, koska hinkui enemmän sen kuin ruuan perään. Aivan upeasti pentunen jaksoi odottaa lähdössä joka kerta!

Renkaan (alimmassa asennossa) se hyppäsi kahdesti noin 3 metrin päästä. Tätä pitäisi varmaan jatkossa hyppyyttää oikeassa korkeudessaan?

Puomin yhden osan toisen pään laitoin matalan pöydän päälle. Lykky tasapainoili sen alas 3 x per puoli. Jos Lykky saisi valita, vauhti olisi luokkaa kaahaus. Sehän on tietysti tavoitekin, mutta tuollainen hirvenvasa saisi olla tasapainossaan varmempi ennen sellaista menoa eli jarruttelin. Muuten se kestää laudan päällä, mutta kun kumartuu syömään palkkaa, takaosa tipahtaa pois. Sama oli aikoinaan Lystinkin kanssa. Pitäisi jaksaa kotona takaosatreenejä mutten ole saanut aikaiseksi.

Lystillä kokeilin niistoa ilman persjättöä. Sihisin vähän ennen, jotta koiruus ymmärsi kääntyä. Niistolle on varmaan käyttöä, mutta en tiedä siitä persjätön osuudesta.

A:lla vahvistin kontaktia. Juoksin ohi ja Lysti sai jäädä nauttimaan makupaloja.

Hyppyytin saman hyppytekniikkaharjoituksen kuin Lykylle. Lysti selvästi muisti mistä on kyse, mutta on se epäluuloinen. Sen oli haisteltava rimat ja siivekkeet ennen kuin pystyi harjoittelemaan.

Valokuvasin tassut. Vaikka siirsin asetukset kaakkoon, venyi suljinaika silti pitkäksi ja otokset tärähtivät. Nämä ovat ainoat terävät. Pointti on se, että Lykyn anturat ovat korkeat, kynnet eivät ota maahan, jos ne on leikattu. Lykky ei siis rapise sisällä kävellessään. Lystillä taas on tuollaiset litteät lättätassut. Tuo on kuvakulma (mutta tuo on ainut kuva joka ei tärähtänyt enkä jaksa ottaa uusia), jossa tämä vielä korostuu, mutta jos yritätte katsoa objektiivisesti, niin eron huomaa. Luulen, että tämä rakenteellinen ominaisuus on yksi osa halliliukastelun salaisuutta.

Agilitya ja tottistelua

2011-12-03T17:13:00.006+02:00

Privaattiryhmätreeniä Lystin kanssa agilityssa. Huomiot muistiin itselle: (Alkuperäistä tekstiä kirjoittaessani oli olo, että jotakin oleellista unohtui. Täydennän nyt kursiivilla.)

Lähdössä L nousi seisomaan.
Ohjaa kunnolla takaakierto.
A:lla eka kerralla L ei ottanut kontaktia. Uusinnalla otti. Oli aika villi.
L haki kepit hienosti takaviistosta sulkukulmasta, pujotteli loppuun vaikka erkanin. Lukitsi jo pujotellessaan kauemman hypyn. Huomioivampi ohjaus auttoi heti. Hyvä tietää ilmiö!
L haki kaukaa putket, voin luottaa siihen tässä.
Päällejuoksukohta sai kehuja ajoituksestaan ym. Kai rytmitys alkaa vihdoin löytyä, tai oikeastaan se on jo tietoa rataantutustumisessa, että juoksen tätä vauhtia ja Lysti juoksee näin ja näin menee ohjaus. Leinosen Janitahan tästä puhuu. On hieno tunne, kun tiedän miten koira tulee ja voin painaa vaan menemään ja se tekee kaiken. Oikeastaan hieno tunne on laimea ilmaisu. - Se on euforiaa! Ja tämän takia nämä pitkän radan treenit ovat tarpeeseen (tänään peräti 40 estettä!). Opin kuinka Lysti kulkee.
Putkesta kepeille avokulmaan, hyvin haki, takaa ohjaus syötti paremmin oikeaan väliin, onnistui siis heti. Taas erkaneminen onnistui niistoon ja valssiin.
Leijeröinti puomin takaa putkiin oli hyvä, vaikka eka kertaa kokeiltiin. Tämä oli hieno. Tulikin sopivasti treeniin, kun sitä taannoin pähkäilin.
Takaakierto-niisto-sokkari kaipaa treeniä, oma hartialinja (?) ohjasi Lystin "väärän" siivekkeen takaa.
Yleensäkin: Linjaa isolaukkaista koiraa! Pituudellakin voi linjata.
Älä valu ennakoivassa valssissa.
Niiston jälkeen voi kättä vaihtaa, Lysti tajuaa.

Harjoituksen aikana ja sen jälkeen Lysti oli tosi iloinen ja innokas. On se vaan kultainen! Väkisin hymyilytti, kun se oli niin tyytyväisen oloinen.

Lykyn kanssa kävin tottiskentällä. Sivulletuloja niin, että narupallo oli kainalossa. Ei huono. Teetin luoksetuloja vähän pidemmästä matkasta. Kapulalla sain pidemmältä matkalta tuonnin, kun juoksutin Lykkyä kapula suussa ja sitten pyysin luovuttamaan. Iskunoutoja teetin noin kolme. Pari kertaa muljautti kapulaa. Maija tuli lopuksi sovitusti häiriöimään, kivasti meni, kun aluksi muistutin kenen tekemisiä kuuluu seurata.

Agia, tottista, tokoa

2011-12-02T16:14:00.003+02:00

On ollut vapaapäivä. Heräsin klo 10.55, joten oli ilmeisesti kertynyt univelkaa. Herättäjä oli Lykky. Ilmeisesti tunnusteli viiksikarvoillaan hengitänkö, koska avatessani silmät tunteeseen lähelläni on joku edessäni näkyi musta kirsu.

Hallissa oli treenaaja, joten tottistelin Lykyn kanssa ensin. Paikkamakuuta harjoittelimme pienellä häiriöllä. Luoksetuloja otin n. 2 metristä, samalla sain paikkaistumista treenattua ja sille oli selvä tilaus. Liikkeestä seisahtumisia jatkoin pienen käsiavun kera.

Agilityssa se juoksi kahden putken ja hypyn kombinaatioita. Palloa ei ollut näkyvillä muuten, paitsi putken jälkeen se ilmaantui palkaksi. Rimoja en laittanut taaskaan.

Puomin pätkä oli maassa. Sillä tasapainoilu sujuu jo hyvin. Katselin jo jotakin matalaa tasoa, mille laittaa sen toisen pään, mutta jätin rakentelun toistaiseksi.

Rengas oli tyrkyllä, joten sen Lykky sai hypätä matalimmassa asennossa. Pystyin sen lähettämään palkalle noin 2 metrin päästä ja se lukitsi hyvin mistä loikata.

Lystin kanssa vain tokoilin, koska huomenna on agi-treeniä. Aloitin seuruuttamalla kuin olisimme olleet kokeessa. Siirtymiä, rytmivaihdoksia, Lysti oli loistava. Luoksetulon pysäytys oli hyvä myös. Samoin liikkeestä seisahtuminen ja istuminen. Sitten rallattelua, Lysti pitää eniten takaa-ajosta, välillä se jahtaa pallo suussa, välillä minä. Tosin minulla ei ole narupalloa suussani.

Muistikirjaan

2011-12-01T21:42:00.000+02:00

Lykky-tottistelut lyhyesti:

Paikkamakuuta ulkona, kävelin lähellä, nopeaa liikettä Lykky ei kestänyt. Kehittelen häiriötreenejä lisää. Onpa koirallekin vaihtelua.
Sisällä kapulan pitoa ja luovutuksia. Nyt pito oli hyvä. Tuonti metrin päästä maasta ei onnistu, mutta jos laitan kapulan suuhun ja loikkaan reilun metrin päähän, kapula tulee nätisti eteen.
Pari sivulletuloa, koska napsahtivat kohdalleen, en tehnyt enempää.
Eteen istumisia muutama, nämä ovat hyviä.
Pysäytykset: pieni käsiapu, jolla sain niihin kaivatun äkkipysäytyksen maun. Kestoa näihin myös lisää.

Hallilla

2011-11-30T17:11:00.000+02:00

Lämpöasteiden ja vesisateen myötä talvi katosi ja pimeys palasi. Ajoin hallille molempien koirien kanssa. Siellä on valoisaa ja kuivaa.

Lykky

Rimoja ei ollut lainkaan, vaan pelkät estesiivekkeet.
Kertauksena twist, kyllähän pentu tekee lelun vuoksi mitä vaan.
Kertasimme myös vekkauksen. Lelu oli kädessäni, pentu törmäsi sen perässä estesiivekkeeseen, joka kaatui. Se vaan tuijotti, että ottaisiko siivekkeestä saaliin vai ei. Yhtä toista koiraa olisi tuon jälkeen siedätetty.
Hajoava rengas jälleen baby-korkeudella. Kerran L pääsi ohi hypättyään palkkaamaan itsensä, voi pöh. Muuten hyppäsi renkaan läpi ja minusta lukitsi sen hyvin.
Uutena pakkovalssi lelun kera molemmin puolin. Ei niin mitään ongelmaa.
Puomin osat olivat maassa. Otin yhden osan erikseen ja Lykky tasapainoili. Laitoin sen hihnaan. Ensimmäisellä kerralla jalat olivat osan molemmin puolin, sitten kiepsautti takaosan pois palkalle kumartuessaan (ruokaa alustalla) ja lopulta koiruus kesti puomin päällä. Molemmin puolin tehtiin aika monta toistoa. Näitä tarvitaan paljon lisää. Käsky on "kiipee". Kehuin kovasti, kun pysyi puomin päällä. Tuntuu vaan, että sille ei ole kehuillani mitään väliä. "Älä lirkuta, meen palkalle."

Lysti

Kokeilin sitä pyöritystä, joka on tauon aikana jäänyt unholaan. Oli aika huonossa jamassa edelleen. Joku juttu on ohjauksessani, koska tämä on ennen ollut helppo. Lysti kaatui kyljelleen kaartaessaan. Siellä ollaan vedetty rempulat ennenkin, sekä minä että koira. Pujotellessaankin Lystillä sutii tassut. :( Viime talvi sivuutettiin selän takia enkä tiedä tämän talven treenien kohtaloa.
A:lla ohijuoksuja ja kontaktia. Hyvin se pysähtyy.
Pujottelua ja sivuttaisetäisyyttä, yksi erhe, muuten ok.
Uuden renkaan opettelu. Se roikkuu metalliketjuissa ja Lysti pelkää metallista kilinää. Nostin renkaan oikealle korkeudelle Lykyn jäljiltä, mikä sai koko hökötyksen kilisemään. Lysti haisteli varovaisesti. Sitten se hyppi sen pari kertaa ilman ongelmia. Loiks vaan. Kyllä se joskus yllättää positiivisesti.
Lysti olisi varmaan halunnut vielä jatkaa, mutta lopetettiin kerrankin hauskimpaan vaiheeseen.

Kantohommia

2011-11-29T20:24:00.001+02:00

Koirien kanssa kävin yhteislenkillä. Metsässäkin näki, kun on vielä sitä lunta.

Kotona molemmat saivat taiteilla laudan päällä. Lykky harjoitteli noutokapulan pitämistä ja tuomista metrin päästä. Välillä pureskeli kapulaa, rauhoitin otteen, sitten osasi taas pitää.

Eipä sitten muuta.

Valkeus

2011-11-28T19:20:00.004+02:00

Lunta on maassa ja just sen verran pakkasta, että ei sula. :)

Lykky pääsi taas aksaamaan. Ajattelin, että peräkkäisten päivien treeni tekisi hyvää. Ainakin se eilen oli mukavan raukea treenin jälkeen. ;) Mutkaputkella harjoittelimme pimeää putkikulmaa ja putkelta taaksepäin kääntymistä.

Hyppyihin en laittanut nyt rimoja lainkaan. Takaakierrot sujuivat molempiin suuntiin varman tuntuisesti. Uutena harjoittelimme twistit perään 2-3 x molempiin suuntiin. Tämä on jotenkin luontaista Lykylle. Hyppy-putki-kombinaatio oli "ratana".

Lopuksi bongasin uuden hajoavan renkaan hallin nurkasta. Sain seuran ylipuhuttua sen hankintaan, joten pitihän se testata. Babyrengas on hypätty viimeksi elokuun kurssilla. Renkaan saa n. 10 cm korkeudelle maasta. Jätin syötävää houkuttimeksi. Lykky olisi ensin sujahtanut ohi, mutta olin tarkkana. Tämän jälkeen se hyppäsi noin 3 toistoa per puoli. Narupallo oli enimmäkseen palkkana ja hyvin näyttää pentunen palkkautuvan.

Lystin kanssa kävimme metsäkävelyllä. Se sai tasapainoilla lyhyellä laudalla, joka on vähän vääntynyt. On siksi epävarma alusta, mutta sitkeästi ja oma-aloitteisesti tyttö siinä taiteilee "katsos minä olen täällä taas ja osaan näin kääntyäkin". Tekee hyvää pikkulihaksille, tasapainolle ja alustaepävarmuudelle. Lykyn kanssa treenataan vähän alkeisempia liikkeitä.

Eipä näpit jäädy

2011-11-27T18:16:00.000+02:00

Aamulla oli lunta maassa, suli vesisateen myötä.

Lykyn kanssa kahdestaan metsäkävelyllä oli taas esineruudun paikka. Ensin kätkin narupallon ja koska palautus oli humputtelua ympäri metsää, piilotin seuraavaksi hanskani. Se tuli paremmin kohti, koska narupallopalkka oli minulla. Tajusin taas, että on jäänyt pidemmästä matkasta haun luovutukset, muistanpa treenata niitäkin.

Lystin kanssa kävin myös metsässä. On se vaan helppo ystävä. :)

Kotona saivat molemmat harjoitella paikkaistumisia. Menen keittiön seinän taakse piiloon.

Illemmalla uhmasin lotisevaa vesisadetta ja ajoin Lykyn kanssa agi-hallille. Siellä oli porukkaa, joten otin hyppy-ohjausharjoitukset kentällä, rimat oli 10 cm:ssä. Takaakierrot molempiin suuntiin ok. Sylkkäriä harjoittelin pelkällä namilla, siinä on nyt joku jumi. Tätä pitäisi harjoitella Lystinkin kanssa, ihan unholaan jäänyt ohjaus.

Uusi juttu eli vastakkaiseen käteen otto ja pyöritys, vekkaus, sen sijaan sujui kuin luonnostaan. Tässäkin oli vasempaan kääntyminen hankalaa, ehkä siksi että lähtö oli oikealta puoleltani. Sen verran on tottisteltu, että koiralle on vasen puoli tutumpi?

Hallissa oli valmiiksi U-putki. Pimeä putkikulma löytyi molempiin suuntiin. Uutena oli putkesta taaksepäin kääntyminen. Kun koira näki palkan viennin, meinasi putken kulku välistä unohtua. :) Skarppasin itse putkelle viennissä ja sitten sujui. Hallissa on käyty kerran aiemmin. On Lykky vaan helppo, humputti ympäriinsä lelu suussaan mitään pelkäämättä.

Malinoismeteoriitti

2011-11-26T21:21:00.005+02:00

Mielialani on vaihdellut hautajaistunnelmista *klik* vihaan *klik*. On se välillä normaalikin. :)

Tänään Lykky ja Lysti harjoittelivat kierrä-käskyä välikössä. Lykky kiertää hyvin, jos ohjaan hyvin läheltä. Vasemmalle kääntyminen on haasteellisempaa. Lystin kanssa lisään välimatkaa.

Lykyn kanssa lenkkeilin metsässä. Tallasin 5 x 15 m esineruudun rinteeseen. Piilotin narupallon lehtien alle kolmesti. Lykky oli paikkakäskyn alla ja näki piilotukset & valelaitot. Palkkasin paikallapysymisestä ennen lähetystä. Kerran varasti, käskyllä palasi luokseni. Se etsi tohkeissaan ja löysikin lelun joka kerta. Siitä tulisi oikeasti hyvä etsijä- tai jäljestäjäkoira.

Oli käydä hassusti. Lykky oli irti hölkätessäni metsäpolkua pitkin. Yhtäkkiä jokin törmästi jalkoihini takaa. Lensin päistikkaa polulle ja kuulin kuinka yläselkä rutisi. Ohitseni lensi malinoismeteoriitti, laskeutui selälleen polulle, nousi ylös ja ravisteli. Itse aloin tuijottaa pilvien kulkua tuulisella taivaalla puiden oksien lomitse ja tunnustelin koskeeko jonnekin, liikkuuko jalat ja hajosiko osia. Helpotuksekseni kaikki toimi, selviydyin mutaisilla vaatteilla. On tuo elukka joskus ihan älytön: "Oikaisenpa tuosta polven kautta."

Ehkä nyt uskallan jo huokaista helpotuksesta Lykyn suhteen yhdessä mieltäni painaneessa asiassa. Viime viikon perjantaina valmistimme Hornetteja, mausteisia broilerinsiipiä. Syömisen jälkeen jätin ne hellan takaosan päälle jäähtymään. Hetken kuluttua kuului hirmuinen lotke ja siellä meidän Pentu Suurisuu hotki siipiä, seisoi takavarpaidensa varassa yltääkseen vadille. Se ei niitä purrut ja viimeisimmän klunksautti oikein kertaheitolla kurkustaan alas, kun näki minun saapuvan. 2-3 kypsää broilerinsiipeä koiran mahassa vie mielenrauhan. Yritin Lykyn oksettaa suolalla, ei auttanut. Soitin läheisimmälle ABC:lle ja sieltä löytyi tankoparsaa. Seurasi perheajelu klo 22.30. Onneksi tankoparsa maistui, laitoin kyytipojaksi rypsiöljyä. Googlasin ja konsultoin paria kaveriani kuoleeko koira. Lohdutti että se oli tarpeeksi ahne lotkiakseen siivet kokonaisina. Alkoi kakan seuranta. Sunnuntaina kisoissa ollessani poika laittoi viestiä, että on tullut luukakan näköisiä tuotoksia. Voi helpotuksen huokaus! Pentu on ollut oireeton sen jälkeen (ja sitä ennen).

Loppumiete Sinkkuelämän Sarah Jessica Parkerin äänellä: Syökö joku ihminen säilyketankoparsaa vai ovatko ne kauppojen hyllyillä pelkästään koiria varten?

Ja tuosta

Ajatusten järjestelyä

2011-11-24T23:08:00.002+02:00

Hihnakävelyjen lisäksi Lykky on saanut harjoitella perusasentoa ja lankulla kävelyä. Kyllä sillä etutassut pysyy, mutta takajaloista ainakin toinen kulkee matolla. :D Tänään se sai noutaa metallikapulaa, oli 7 astetta lämmintä. Otin vauhtinoutoja, kantomatka oli noin 2 metriä parhaimmillaan, siihen lopetimme. Sitten sai wubba taas kyytiä.

Lykky on alkanut siedättää Lystiä. Nukkuva Lysti ei pentua lähelleen halua, mutta pentu niin kovasti pitäisi karvaisesta nukkumakaverista. Säärikarvoitukseni tuuheus häviää vielä hieman tervulleni. ;) Kahtena iltana ja aamuna Lykky on pötkähtänyt ihan Lystin viereen, niin viereen että osuu Lystiin. Lysti purnaa vaimeasti muristen ja haukottelee, mutta Lykky on kuin kivi. Sitten Lystikin rauhoittuu.

Sitten selkävalituksia. Tiistai oli järkytys. Vaikka olen lukenut ja ymmärtänyt magneettikuvien lausunnon, minun on annettu olettaa, että hyvä selästä tulee pullistumien sulettua. Kun fysiatri sanoi, että ruoto on kuin vanhuksella, se ei ollut yllätys, muttei mukava kuullakaan. Eilen oli kipeä päivä, jalkoihini pakotti. Luulen, että testaus ja uusien jumppa-asentojen kokeilu oli liikaa hermoparoille. Tänään on ollut vähän parempaa.

Kuvissa näkyy siis ryhtivirhe, notkoselkä, joka ei ole käytännössä aiemmin oireillut. Ristiselän ja alimman lannenikaman välinen kulma on 90 astetta, pitäisi olla 45. Tämä väärä asento on kuormittanut nikamia väärin, johtaen vahvoihin kulumamuutoksiin. Ne ahtauttavat neuroradiologin mukaan keskivahvasti välejä, joista selkäytimestä lähtevät alaraajahermot kulkevat. Kahdessa välissä on välilevypullistumat. Hermoja on painanut siis toiselta puolelta luumuutokset ja toiselta puolen pullistumat. Pullistumien on täytynyt kuihtua, koska osa oireista hävisi loppukeväästä.

Kipu ei käytännössä tunnu itse selässä yhtään. Hermojen pinne eli hermosärky tuntuu molemmissa pakaroissa, takareisissä, pahimmillaan pohkeissa ja jalkaterässä. Vasen on vähän ahtaammalla. Kipu ei ole kovaa, sanoisinko, että luokkaa 4/10: poltetta, kihelmöintiä, "ei voi olla paikoillaan". Huonona hetkenä tulee läpilyöntikipu vasempaan pohkeeseen, jolloin en voi kävellä kunnolla. Mutta nilkkasairausloman aikaan olin oireeton: kipua ei ole, jos en istu töissä. (Pitäisikö tästä vetää johtopäätöksiä?) Kipu lähtee matolla mahallani ja kävelyllä.

Ongelma on kulumamuutokset, jotka eivät iän myötä häviä. Selkää auttaa pikkulihasten vahvistaminen ja selän liikkeen parantaminen. Se on nyt aika jäykkä. Leikkauksella vapautettaisiin tilaa hermoille, mutta sellainen nikamien poraaminen tai niiden osien poisto ei ole mikään pieni juttu. Olen päättänyt, että selkääni ei kukaan veitsen kera lähesty niin kauan kuin pystyn juoksemaan kivutta, koska leikkaus lopettaisi juoksemisen. Eri asia on sitten, jos alkaa tulla halvausoireita tms., sitten ei ole vaihtoehtoja eikä hävittävää. Töissä on nyt sovittu, että lyhennän työaikaa 24 tuntiin per viikko joulukuuksi. Istumista välttämällä kivun pitäisi hellittää.

Mutta onhan tämä aika synkkää. Pystynkö tekemään täysipäiväisesti töitä enää ikinä? Nyt liikuntaa vielä suositaan, mutta luultavasti jossakin kohtaa esim. agility alkaa olla liikaa, toivottavasti vasta 20 vuoden päästä. Jos minusta tulee rollaattorimummo (kaikella kunnioituksella heitä kohtaan) sitä ennen, opetan koiriani vähän irtoamaan: *klik*. Onneksi ainakin Lystillä on todettu ominaisuuksia leijeröintiin.

Rannalla. Nousuvesi.

2011-11-22T19:55:00.027+02:00

Fysiatrian poliklinikalla. Ensin tutki fysioterapeutti. Hän oli juuri testaamassa hermon kireyttä oikeasta eli paremmasta jalastani, kun itse lääkäri tuli huoneeseen sanoen jotakin tämän tapaista: "Ai se ottaa noin kiinni." - "Tämä on se parempi puoli", vastasi fysioterapeutti. Vuoden takaisissa magneettikuvissa selkäni on kuin vanhuksella kulumineen ja ahtaumineen.

2 kuukautta uudenlaista fysioterapiaa: Töihin jäitä, retkipatjan lisäksi uudeksi kaverikseni 65-senttinen jumppapallo. Töiden välissä matolle selälleen, jäitä selän alle, hyvin kevyttä liikettä ja rentoutusta. Uimahalliin polskimaan fysioterapeutin opastuksella. "Voidaan sitten sanoa, että on yritetty."

Töissä en selkääni rakenteellisesti saa pahemmaksi, joten siellä voi olla, mutta selkä voi kipeytyä, jolloin sairauslomaa. Saan syödä niitä lääkkeitä mitkä auttaa, nythän en syö mitään. 6 tunnin työpäivää pyrin lyhentämään 4-5 tuntiin joulukuun alusta, koska selkä ei nykytahtia kestä. Kontrolli helmikuussa. Jos 2 kk tehokuuri ei riitä tai selkä kipeytyy aiemmin, lähetetään uusiin magneettikuviin. Ja sitten ortopedille leikkausharkintaan. Se tietäisi nikaman aukkojen poraamista laajemmaksi hermoja varten tai nikaman osan poistoa. "Sen jälkeen ei juosta tai kumarrella" totesin puoliksi kysyvästi. "Voi olla", vastasi lekuri. Kerro minulle miltä tuntuu unelmoida ilman tulevaisuutta. Tosin hän lohdutti että nuorilta 40-50-vuotiailta ei tällaisia selkiä ortopedit suostu leikkaamaan. Agilitya ei kielletty.

Hoipuin sairaalasta pois. Voin henkisesti niin pahoin, että olin oksentaa. Ei tämä ole kuolemantuomio. Mutta siltä se on tänä päivänä tuntunut. Rankani ei paremmaksi muutu ja se on juuri niin huono kuin lausunnossa lukee. Kun viette minulta liikunnan, viette kaiken. Kaikki hiekka on nyt pohjalla.

Chris Cornell "Time", osittain lainatut sanat samassa linkissä, jos kuuntelet Youtuben kautta.

LUVA :)

2011-11-20T18:44:00.006+02:00

- "Olemme pitkästä aikaa saaneet studioon Melkorannan. Pidemmittä puheitta ole hyvä Melkoranta."

- "Kiitoskiitos. Hyvää sunnuntaipäivää kaikille kuulijoille ja tervetuloa seuraamaan agilitykilpailuja. Tänään tuomarina on Pertti Siimes. Erityisen mielenkiinnon kohteena on jälleen Lysti ohjaajansa kanssa. Heillä eilinen harjoitus, pitkän tauon jälkeen, oli mennyt hyvin ja olivat vielä illalla luottavaisia. Mutta mennään nyt suoraan hyppyradalle.

Lähdössä Lysti jo istuukin. Siinä on jo heti aluksi mutkaa toisensa perään ja jämäkästi ohjaaja astelee toisen hypyn vierelle. Lysti lähtee käskystä ja kaartaa vauhdilla tuomarin suunnittelemat kiemurat. Päällejuoksuakin ohjaaja soveltaa ja saa koiransa U-putken oikeaan päähän. Siitä syötetään koira kepeille vähän linjaa korjaamalla, niiden jälkeen valssilla hypylle, rengas, hyppy ja lenkura takaaleikkauksella pitkään suoraan putkeen. Putken jälkeen hyppy ja jarrutus, jottei mene väärälle esteelle ja sieltä tullaan loput ässän malliin asetellut esteet. Takaaleikkauksen koira lukee kuten kuuluu ja se on NOLLA! Voi mikä kisauran avaus pitkän tauon jälkeen! Ohjaaja heiluttaa käsiään maalissa ilahtuneena ja riemuisasti palkkaa Lystin. Nyt jännätään vielä aikaa, riittääkö se LUVA:an. Kysytään tähän väliin ohjaajan kuulumiset. No miltä tuntuu?"

- "Aamulla jännitti, eilinen euforia oli karissut. Kun näin radan, tiesin pian kuinka sen ohjaan. Lisäksi se näytti sellaiselta, jolta voisi nolla tulla. Mietitytti, jos mokataan joku helppo paikka. Lisäpohdintaa toivat varpaat. En ollut varautunut pakkaseen ja vasemmat varpaat kylmettyivät tunnottomiksi. Ehkä se siirsi sopivasti huomiota muualle, koska entisenlaista jännitystä ei ollut. Eniten pelotti kepit ja meinasin ne varmistella vetämällä Lystin nenästä. Päätin sitten tehdä kuten olisin harjoituksissa tehnyt ja se oli oikea vaihtoehto. Oli hienoa mennä! Tuntui kyllä nopealta, toivottavasti aika riittää."

- "Ja aika riittää, LUVA tulee! Miinusta taitaa olla noin 7 sekuntia! Siinä on hyvä mennä metsään jäähdyttelemään ja valmistautumaan toiseen rataan. Minäkin lähden tästä syömään makkaraa"

"No nyt ollaan agilityradalla. Lystin ohjaaja näyttää tanssivan edellisen koirakon aikaan koiratanssia, mitähän ihmettä tuo oikein on. Lysti on aika kiihtyneen oloinen. Nyt tulee lähtölupa ja sinne koira jää paikoilleen. Ohjaaja ottaa koiran toisen hypyn takaa merkkaamalla ja lähtee juoksemaan kohti sivuttain olevaa puomia. Hän ei jarruttele yhtään ja Lysti ottaa kontaktit kuten on opetettu. Päädyn hyppy mennään ennakoivalla valssilla, sitten rengas ja hyppy. Hypyltä Lysti otetaan valssilla kepeille ja taas kepit menevät hyvin. Siitä jälleen valssi, ja koira välttää väärän putkenpään. Putkesta tullaan keinulle, joka sujuu Lystin tarkalla tyylillä. Siitä mennään rinkula hyppyjä, Lysti kiihdyttää itsensä kovaan menoon. Muurin jälkeiseltä hypyltä on tiukka kaarros A:lle. Ohjaaja herättää Lystin huomion sanomalla sen nimen ja se maksaa. Se maksaa nollan. Siinä menee nolla! Rima tipahtaa ja tuomarin käsi nousee. Siitä tulee vitonen! Voi elämän kevät! A:n Lysti ottaa varmasti ja loppusuoran hypyt myös. No onhan harmi. Rimavarma koira ja tällaisessa paikassa tulee erhe. Siinä ohjaaja liikaa koiraa herätteli ja tässä on tulos. Kysytään taas ohjaajan mietteet. Mikä se alun kuvio oli?"

- "No Lysti vähän lämpeni, kun kuuli edellisen koiran haukkuvan juostessaan. Yritin seistä sen edessä, mutta se siirsi aina päätään kurkkiakseen koiraa, joten meillä tuli siinä sellainen paritanssi. Se onneksi rauhoittui ja pysyi lähdössä. Kontaktit menivät kuten harjoituksissa. Jos juoksen tasaisesti Lysti ei näköjään hyppää, ei ainakaan tänään hypännyt. Kepit oli toinen kohta, joista olen tosi iloinen. Vieras keinu meni myös niin kivasti kuin Lystillä voi mennä. Harmittaa kovasti se riman tippuminen. Oli ihan oma vikani, siinä oli tiukka kaarre, edessä väärä hyppy, ja A:lle oli meno, sanoin "Lysti" ja silloin kolahti. Hyvä fiilis jäi joka tapauksessa. Näihin talvikisoihin on kyllä muistettava jatkossa ottaa villasukat mukaan."

- "Sinne iloinen ohjaaja taas menee koiransa kanssa. Nollia tuli sen verran, että pari ei sijoittunut. Myöhemmin saadaan kuulla mihin aika olisi riittänyt. Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa hyvät kuulijat."

Leikkiä odottava Lystikki

P.S. Siltä varalta, että jollakin on ollut Melkorantaa ikävä: Kolmiokorvien Melkorannat *klik*.

Voisin hypätä vaikka aurinkoon asti

2011-11-19T18:59:00.005+02:00

Lystin kanssa oli privaatisti ryhmäagia. Tasan 12 viikkoa sitten oltiin viimeksi samassa paikassa. Sattui vielä sama koutsikin. Lysti oli innoissaan, olisi varastanut lähdössä, haukkui ja komensi, räiski kontaktit. Asettui seuruutuksella ja maahanmenolla.

Ensin oli agilityrata. Tärkeimmät jutut:

Pyöritys ei ollutkaan niin helppoa kuin ennen taukoa. Vastakkaisen käden avulla onnistui.
Valssi on edelleen käyttökelpoinen ja vie kätevästi ansan ohi.
Lysti osaa merkkaukset.
A:lla ei minun tartte himmata ennen ylösmenoa, voin juosta Lystin ohi, se huolehtii kontaktit. Olisi parasta juosta mahdollisimman tasaisesti ilman kiihdytyksiä, Lystiinkään ei ohjautuisi riehuenergiaa.
Kepeillä koiruus kestää sivuttaisloittonemisen.
Pelottava päällejuoksu oli myös, pidin huolen että ehdin alta pois. :)
Puomi ongelmaton.
Hirtossa ole tarkka, Lysti kääntyy hyvin, nyt sain sen ohjattu putken ohi hypylle! Ehkä oli käskytyskin hukassa.
Takaakierto-valssilla se kääntyy kaunihisti.

Toinen rata oli hyppäri. Siitäkin päällimmäiset:

Uutena flippi, se pitää muistaa tehdä ajoissa. Erinomainen ohjaus - käyttöön!
Sellaisia ohjauksia, jotka muistuttavat päällejuoksua, mutta ollaan edempänä ja koira tulee minun ja esteen ulkopuolelle ulkokäteeni. Hirvitti vähän, mutta Lysti tuli aina oikeaan paikkaan. Näitä tehdessä tuntee itsensä oikeaksi agility-ohjaajaksi.
Samanlainen kohta tuli kepeille lähettämisessä, missä nilkka meni viimeksi. Tästä tuli erityismaininta, että kiiruhda ettet juokse koiran eteen. Ekalla kerralla en ehtinyt ja luovutin suosiolla. Ihminen oppii. Toisella oli hyvä.
Putkesta tullessa oli merkkauskohta, jos liikahdin, Lysti hyppäsi ekan tarjoutuvan hypyn. Jos pysyin paikallani, tuli luokse. Lysti olisi kuulemma hyvä leijeröintikoira - on ominaisuus. :) Kotimatkalla tuumin, että olisi ollut putkijarrun käytön paikka. Ensi kerralla sitten.

Parasta oli fiilis. Pystyin juoksemaan normaalisti ilman nilkkakipuja ja yhdistelmä sidos & nilkkatuki ei haittaa juoksua. Tuli sellainen olo kuin muinaisina pikajuoksuaikoina, kun hallikauden jälkeen pääsi ulos stadionille. Tuntui ettei juoksemisella ollut mitään rajaa. Ensimmäistä kertaa olin tuolla myös ilman Neurontineja, ne oikeasti vaikuttavat ajatuksenkulkuun ja nopeuteen. Oli kepeää ilman niitä. Vaikka radat vilisivät mahdollisia törmäyskohtia, uskalsin ne silti juosta eikä mitään käynyt.

Viimeisimpänä paras juttu. Sain jälleen kokea Lystin kanssa kuminauhafiiliksen. Olihan niitä virhekohtia, mutta päällimmäisenä jäi ihan älyttömän hyvä olo. Välillä olen ehtinyt miettiä, mikä siitä agilitysta muka niin kivaa tekee. Ihan turhaan olen sellaista pohtinut, siinä on vaan sitä jotakin. Ihan kuin tähän pimeyteen olisi syttynyt valot.

Vertauskuvannollinen video, valitettavasti ei alkuperäiskielellä. Nyt olen tuolla pylvään päässä.

Hoipertelija

2011-11-18T19:28:00.002+02:00

Molemmat koirat otin agi-kentälle matkaan.

Lysti

Kaikki kontaktit ohijuoksulla x 2 eli eri puolilta, no problem.
Pujottelua eri kulmista x 5, kuljin sivulla 4 metrin päässä, kiersin keinunkin, hyvin Lystikki takoi menemään. Yhdellä kerralla edessä leikkaamista ei kestänyt, uusinnalla kyllä. Toinen uusinta perään, jotta saimme vahvistusta.
Harjoittelin takaakierrossa etäisyyttä, voin olla n. 2 metrin päässä.
Sylkkäri on Lystille uusi (?) juttu. Vasemmalla puolella koira piti selvästi houkutella matkaan, ettei hypännyt suoraan. Näitä pitää treenata eriskeen. Ei missään nimessä kisaratkaisu vielä.

Lykky

Rimojen lasku n. 10 cm:iin
Takaakierrot olivat helppoja edelleen.
Sylkkäri tai poispäinkääntö ei ollutkaan niin simppeliä kuin eilen. Toistoilla sain onnistuneempia suorituksia. Harjoitellaan lisää.
Irtoaminen (palkalle) onnistuu.
Irrotettiin puomin nousuosa ja laitettiin maahan, jotta koiralle tulee idea lautaa pitkin kulkemisesta. Lykky-paralla on huono tasapaino. :S Lystihän oli aikoinaan haka tässä, se oli metsässä harjoitellut kaatuneilla puilla tasapainoilua. Lykky on ollut niin villi, ettei ole tullut mieleenikään laittaa sitä metsässä puun päälle. Ostin K-Raudasta 20 cm leveää lautaa, aletaan tasapainoilla kotona.
Sivuhuomio saalisvietistä: Kun puomin osaa laitettiin takaisin paikoilleen, sen liike sai Lykyn iskemään hampaansa siihen kiinni tappomeiningillä, piti ihan tosissaan kieltää.
Keinulla heijausharjoitus meni ihan pieleen. Lykyllä lipesi etutassu ja se muljahti kuono edellä keinulaudan kulmaan. Katsoin onko ikenessä mustelmaa, mutta sillä on tummia laikkuja ikenissä muutenkin, joten en tiedä. Hampaat eivät kuitenkaan heilu eikä verta näy missään eikä turvotusta ole. Jippii. Oletan, että tuolla kovuusasteella varusteltu koira ei ensi kerralla muista episodista mitään, mutta en silti tuollaista olisi toivonut, varsinkin kun harjoitus voi olla ihan turha muutenkin. Koira sai tuulettaa itseään narulelun kera humputellen.
Jotakin kivaa piti keksiä. Alkoi hämärtää, mutta käänsin putken U:ksi. Siihen lähetyksiä, ensin Lykkensdorf hyppäsi putken yli ja meni putkensuusta ohi. Jestas sentään. Sitten se varmaan muisti, että mikä on juttu ja osui putken sisäänmenoon. Edistyi parilla toistolla niin, että sain sen ujutettua kuolleeseen putkikulmaan. Tämän jälkeiseen *masokistihakkaamiseen oli hyvä lopettaa. * = koira palkkaa itseään ravistellen palkkaa kylkiinsä

Sitten loppuu koirajutut ja on selän vuoro:

Hoksasin torstaina, että fysiatrian poliklinikalta ei ole kuulunut mitään. Soitin työterveyshuoltoon, että meniköhän lähete. Tietoteknisistä syistä oli jäänyt lähtemättä. Soitin eilen fys.polille, että josko käsittelisivät sen niin kuin se olisi ollut siellä jo 3 viikkoa sitten, kuten piti alun perin. Tänään tuli puhelu. Aika on jo ensi tiistaina. Hyvä niin, mutta pelottaa. Toivottavasti eivät ala leikkauksia ehdottelemaan.

Piha-agia

2011-11-17T17:35:00.003+02:00

Auringonnousu oli tänään 8:24, lasku 15:27. Reilu kuukausi vielä ja helpottaa.

Rakensin pihalle agilitysiivekkeen muistitaulusta ja parista agi-kepistä. Lykylle oli tarjolla takaakiertoja (tuttua), sylkkäreitä (uutta) ja poispäinkäännöksiä (uutta). Sain samalla palkattua lähellä olemisesta ainaisen irtoamisen korostamisen vastapainoksi. Takaakiertoon koiruus lähti jo 2 metristä ja tarjosi itse muutaman ekstran. Pidän moisesta motivaatiosta! Poispäinkäännöksessä tuli vielä vähän isoa lenkkiä. Palkkasin aluksi nakilla, lopuksi lelulla. Masokistikoirani kiitti ja hakkasi wuballa kylkiään raivoisasti.

Olisihan noita ehtinyt harjoitella koko syksyn, mutta Lykky on ollut kropaltaan niin keskeneräinen etten ole kiirehtinyt. Jos mutkittelu eli pujottelu on pahasta alle vuosikkaalla, niin tulee näinkin tiukkoja mutkia. Toisaalta tuon koiran omaehtoinen leikkiminen ja juokseminen on itsetuhoista eikä leikit Lystinkään kanssa kovin keveitä ole. Mutta onhan siinä ero, onko kiemurtelu vapaaehtoista ja satunnaista vai systemaattista. En aio näitä hinkata enempää, mennään läpi, jätän hautumaan ja kirmataan suoraviivaisempia juttuja talven aikana.

Toisena juttuna oli kosketusalusta, mitä olimme myös eilen. Ulkona Lykky sotkee sitä vähän noutoon, koska välillä nappaa alustan suuhun. Enimmäkseen koskee tassulla ja päästiin jo siihen, että se laukkasi alustan päältä tassukosketuksen kera. Juoksukontakti on taka-ajatuksenain.

Sisällä treenasimme perusasentoja, seuraamista, perusasennosta maahanmenoja ja seisahtumisia. Edelleen Lykky tökkää sormiini vaikka ne olisivat reidessä kiinni. :/ Mutta selvästi seisominen ja seuraaminen tulevat nyt hoksaamisen kautta. Tästä on hyvä edetä. Stoppauksiin olen saanut säpäkkyyttä heittämällä namin koiran taakse.

Mitäs muuta me eilen. Lystin kanssa lenkkeilimme kahdestaan metsässä, juoksin noin puolet matkasta. Onpa kuntoni huono, nopeasti hengästyin. Lykky oli seuranani kaupunginosakävelyllä ja -juoksulla. Huomaan kuinka kiitokinkkuni käynnistyy vetoon, kun alan juosta, ihan kuin edessäni jylisisi iso matkustajakone lähtökiihdytyksessään. Jarruvarjoa kaipailin (vaikkei sellaista matkustajakoneissa tietääkseni käytetä), koska ei tuollaisen naperon kuulu vielä vetääkään.

P.S. Nilkkani pärjäsi hyvin!

Pentuagilitya

2011-11-15T17:33:00.000+02:00

Tänään oli auringonnousu 8:19, auringonlasku 15:31 ja selvä hämärtyminen klo 16:00. Lämpötila oli +1. Töiden jälkeen kaappasin Lykyn matkaan agilitykentälle. Sain tehtyä kirjallisen suunnitelman sen agilityyn ja aloin toteuttaa sitä. Toivottavasti saamme sen treenittyä läpi.

Tänään teemana oli irtoaminen (jatkoa), takaakierrot (jatkoa) ja takanaleikkaus (uusi). Laitoin rimat 10 cm korkeuteen. Emmin edelleen pitäisikö niitä olla vai ei, mutta tuntuu paremmalta, jos koiralla on joku ajatus siitä, että siivekkeiden välistä ei vain kaahata. Tulos: irtoaminen sujuu kuten pitää, takaakierrot koira hoksasi ja takanaleikkaus ei tuottanut ongelmia. :) Kerran rimaan kolahti, muuten oli puhtaita ylityslaukkaloikkia. Lähdössä pysymistä vahvistin, kerran pääsi koiruus varastamaan, himpura.

Lopuksi annoin Lykyn tottua keinun heijaukseen x 2. Lykky söi ruokaa ja näytti silti ettei tajunnut mikä on homman juoni. Ei siis reaktiota, ei edes keinun palautuspamaukseen. Vaikka ensin säpsähdin itse, että voi ei, sitten katsoin Lykkyä, että ai niin tietysti, ei se välitä.

Kaula kuin kobralla

Nilkalla juoksin tänään uusia kuvioita: kahdeksikkoa ja neliötä (eteenpäin, sivuttaishypyt/-askellus, peruutus, sivuttain). Lystin kanssa hölkkäsin yli puolet lenkistä. Eipä nilkka ollut moksiskaan. Tasapainolaudalla teen vielä kyykkyjä yhdellä jalalla. Koipi on tietysti teipattu ettei tapahtuisi kriittistä muljahdusta. On kyllä hieno tunne, kun se paranee noin vauhdilla. Töissä nostan välillä pystyyn, mutta turpoaminenkaan ei ole niin iso ongelma kuin aluksi.

Tottelevaisuutta

2011-11-14T13:36:00.000+02:00

Tänään on ollut vuosilomapäivä. Heti aamusta painuttiin metsään laskemaan höyryt pois. Siitä ajelin pk-kentälle, jonne rakensin ruudun. Koirat saivat taas tehdä kahdessa erässä.

Lykky

Juoksi heti ruutuun syömään kannen päällä olevan broilerin. Otin toisen ja kolmannen ruudun eri sivuilta. Palkkasin syömisen jälkeen heittämällä narupallon. Tämän seurauksena kolmannella kerralla koira ei välittänyt broileripalasta, vaan kyttäsi palloa. Pääasia että se löysi ruutuun, vaikka lähetin n. 20 metristä.
Noudossa otatin kolme iskunoutoa, hyvä laukka kapulalle ja takaisin, kapulan nappaaminenkin kehittyy koko ajan. Luovutusta koetin metrin päästä. Lykky alkoi pureskella kapulaa, jolloin rauhoitin otteen. Kaksi huonoa tällaista ja kaksi hyvää. Ruokapalkka suustani luovutuksissa.
Tauon jälkeen kaksi hyppyä n. 20 cm korkean ristikon yli. Ei kolautuksia.
Lepo-käskyn alla Lykky makasi, kun kokosin esteen normaaliksi. Olen tätä unohtunut treenata. Palkkasin aika tiuhaan etujalkojen väliin. Koiruus ei tehnyt elettäkään noustakseen, vaikka huseerasin niiden lautojen kanssa.
Lopuksi maahanmenoja mahollisimman vähin vartaloavuin ja maassa pysymistä. Huomaa, että ollaan hinkattu seisomista. Tähän keksin sallittuja apumerkkejä erottelun avuksi.
Kotona ihan aamulla muutama perusasento. Lykky ei haistele sormia, jos kämmeneni on kuin liimattuna reiteen.

Lysti

Ruutu kolmelta sivulta, matkaa 20-30 metriä. Ekalla kerralla palkkasin narupallolla ruutuun menosta, seuraavilla pysäytys, maahanmeno ja palkka. Kova laukka joka kerta, hyvä pysäytys ja maahanmeno. On se vinkeä tunne, kun koira menee maihin noin kaukaa. Nimim. Elämän pienet ilot :) Ehkä ruoka-alustan voisin jo alkaa häivyttää.
Vauhtinoutoja kuten Lykylle. Lystille pitää huutaa "vapaa" ja "irti", jotta se irrottaa kapulasta juostessaan narupallolle. Muuten se hipsii vaivaantuneena kapula suussaan, että minnes minä tämän laitan. Lisäksi se pelkää vauhdissa tipahtavan kapulan kolahdusta ruohikolle, joten ei taida olla mikään kannustava palkka. Ei enää näitä.
Hyppynouto x 2. En keksinyt kummastakaan korjattavaa. Otin rutiinin vahvistamiseksi toisen.

Nyt molemmat makaavat rauhassa. Se on minusta palkitsevaa.

Agilitya!

2011-11-13T16:32:00.001+02:00

Tätä päivää olen odottanut 27.8. alkaen, jolloin muljahti ja rusahti. Lystin ja Lykyn kanssa oli aika jatkaa agilitya.

Ulkokentällä oli esteitä valmiiksi, onneksi. Muuta suunnitelmaa ei ollut kuin tarkistaa ovatko jutut muistissa. Lysti oli riehakas nähtyään mitä on luvassa. Minua jännitti keinu. Ensin se kipusi A:n, jonka alastulon roiskaisi kahdesti. Tästä hyvästä seuruutin sen vaitonaisena aidan viereen. Sitten alkoi kontaktit muistua mieleen. Keinu oli Lystille normaali, palkkasin narupallolla. Puomilla se pysähtyi hienosti, kesti ohijuoksuni, mutta tuuletustani kädet ylhäällä ei. Se ei varmaan sitä osaa. Tuuletin seuraavalla kerralla hillitymmin ja koira pysyi.

Takaakierrot, välistävedot ja slalomin testasin, samoin takaakierto-persjätön, jolla on joku muukin nimi. Päällejuoksua en uskaltanut kokeilla, minua hirvitti. Lysti kulki kuin ajatus. Pujottelut suoritettiin neljästi eri kulmasta. Koira haki ne täysin virheettä. Lykky meni välissä ja Lystin otin lopuksi uudelleen. Silloin se sai hypätä kolmen esteen eteenmenon, jäin lähtöön ja huusin "menemene", hurtta kiitti ja antoi palaa.

Koiratanhua eiliseltä

Lykky oli tulla kaltereista läpi ja hyppäsikin luvatta autosta ulos. Takaisin autoon istumaan ja uudelleen luvalla alas. Uskoi, mutta testaa näköjään kaikessa jatkuvasti.

Ohjelmana oli hyppyjen ohjauksia max 10 cm korkeilla rimoilla. Olisin varmaan voinut ottaa myös ilman rimoja, mutta en usko että luut ja nivelet tuollaisesta vääntyvät ja minusta Lykyn kuuluu oppia myös hypyt. Toisaalta noilla korkeuksilla se ei edes hyppää, vaan ottaa vähän korkeamman laukka-askeleen. Lykky pysyi lähdössä hyvin ja kävin sen säännöllisesti sinne palkkaamassa. Käsillä huitomisetkaan eivät saaneet sitä häiriintymään. :)

Ensin teetin 2 hyppyä, olin itse lähellä ruoka-alustaa. Sitten 2 x kierrot molempien siivekkeiden taakse hypyn jälkeen. Hyvä oli. Lopuksi takaakierrot molemmille puolille, tämä taitaa olla uusi juttu. Vasemmalle riitti x 3. Oikeaa piti treenata enemmän. Lykky oli sitä mieltä että hyppää ensin ohjauksestani huolimatta. Lopuksi oli sillekin eteenmeno kolmen esteen yli palkalle. Ei ole irtoaminen ongelma. :D Ja yksi hyvä juttu: se ei hypyissä kolauttanut tai tipauttanut rimaa kertaakaan!

Urhea geelikaula leikin jäljiltä

Nilkkaan ei sattunut. Juoksin sillä hölkkää kovempaa, mutta mitään kiemurtelu-uria en tehnyt. Nyt on jäitä sen vuoksi, että nilkka turpoaa ja kuumenee. Sitä on luvassa jopa 6 kuukauteen saakka, mutta ei ole vaarallista.

Samat kujeet

2011-11-12T20:32:00.005+02:00

Kotona on jatkettu Lykyn perusasentoa ja seuraamista. Se sittenkin tarkistaa vasemman käden sormiani josko sinne olisi jäänyt ruokaa. Kait se joskus sen lopettaa? Metallista noutokapulaa olen tsapitellut sisällä ja tänään otin ulkona vauhtihakuja. Pentu edistyi siihen saakka, että kantoi sitä 20 cm. Lämmittelin kapulaa välillä ettei olisi kylmä, ehkä ulkotreenit sillä riittävät tältä syksyltä. Jäävissä on nyt seisominen ja maahanmeno vahvimmat. Istumisia tehostetaan seuraavaksi, niissä pentu tarvitsee yllättävän usein käsimerkin.

Kävelin pitkään molempien kanssa. Lykyssä on joku huskyvaljakko menettänyt hyvän vetokoiran. Lystissä oli myös viime talveen saakka samaa vikaa. Silloin selkäni oli niin kipeä, että vetämiselle tuli käytännössä ehdoton stoppi ja Lystin hihnakäytös muuttui merkittävästi parempaan, koska en voinut tinkiä yhtään. Nyt olen asettanut saman rajan myös Lykylle. Selkä ei ole priima edelleenkään eikä siitä tule kerta kaikkiaan mitään, että kävelen jännittyneenä takakenossa hihnat sinkeällä. Näyttääkin kamalalta! ;) Ikuisesti en voi molempia erikseen kuljettaa.

Eli joko käyttäydytään kunnolla tai sitten ollaan ulkoilematta. (?) Sihisin senkin tänään Lykylle, selitys tulee myöhemmin. Arvatkaa huviksenne, onko Lykkyyn uponnut lihapulla poikineen, suullisia kehuja ja vaikka sun mitä lirkutusta? Tai pysähtymistä tai suunnan vaihtamista aina kun hihna kiristyy? On. Ei auta. Vetämisen kitkeminen tarkoittaa ***keleitä ja sihistyjä uhkauksia. Ja likka vaan kiskoisi. Ei auta "tsap" tai "Lykky". - Huomaan että Lykky ei kunnioita minua tippaakaan. Mutta jos en anna periksi, niin se näyttää taipuvan: parina päivänä etenkin paluumatkalla se on kulkenut nätisti.

Koirat saivat jälleen leikkiä keskenään sekä pihalla että metsässä. Otin kuvia, alla osa. Ne suurenevat klikkaamalla.

Haituvakaulainen Lysti

Lysti vitsailee

Lysti dramaattisena näyttelee haavoittunutta,
Lykky pitää kiinni ja huutaa: "Älä luovuta, Lysti!"

Nilkka etenee johdonmukaisesti. Hölkkäsin tänään muutaman 100 metriä, ei tuntunut missään. Tasapainolauta alkaa olla helppo. Nilkan koukistus on normaali, ojennus kireämpi kuin terveellä puolella. Selkä on huono, nytkin koskee jalkoihin.

Metallia

2011-11-10T19:42:00.002+02:00

Päätin esitellä Lykylle metallisen noutokapulan. Pelkäsin, että se hurja iskee siihen hampaansa niin tomerasti, että hampaiden kappaleita lentelee. Turha oli pelko. Sain seistä kapula kädessäni, pentu vain tuijotti silmiini eikä sen mieleenkään tullut ottaa kapulaa suuhunsa.Onneksi Lysti oli kärkyllä ja otti mallikkaasti otteen kapulasta, kehuin ja palkkasin sitä suuresti.

Lykky ei seurannut esimerkkiä. En alkanut vääntää väkisin, koska metalli ei koirien suosikki taida olla muutenkaan. Päädyin tsapitteluun naksuttimettomassa perheessämme (Lysti pelkää sitä naksahdusta). Laitoin metallikapulan lattialle ja pentu sai tsapin & palkan jokaisesta mielenkiinnon osoituksesta kapulaa kohtaan. Se muisti jujun, samalla tavalla ollaan tehty puukapulankin kanssa. Noin 10 lihapullan palalla olimme jo siinä vaiheessa, että pentu käytti hampaitaan metallikapulan ympärillä, muttei sitä vielä nostanut. Jätin treenin tähän, jatketaan huomenna.

Sitten otin matolla perusasentoa. Palkka oli taas tiskipöydällä. Ensimmäisellä otoksella pentu edisti enkä palkannut. Toisella oli hyvä. Sitten tehtiin uusi juttu ja ennätys: En pyytänyt sitä istumaan sivulleni vaan sen kiepsahtaessa takaani lähdin kävelemään. Pentu seurasi 4 (lyhyttä) askelta! Piti koko ajan kontaktin ja oli suora! Jippiajee! Kokeilin uudelleen nähdäkseni oliko se vahinko. Uusinta oli yhtä hyvä. Ja seuraavakin kerta.

Lysti otti kaukot. Olin ihan sen edessä. Pitäisi jaksaa jauhaa tekniikkaa, mutten jaksa, koska ei ole tavoitteita. Olen tainnut mainita jo miljoona kertaa, että kokeisiin ei mennä, ellei Lystikki yhtäkkiä vahvistu päänupistaan. Kyllä se jo runksuttelee tyhjiä limpparipulloja, joihin ei ole voinut kahteen vuoteen koskea, joten toiveita on.

9.11.

2011-11-09T16:33:00.004+02:00

Aamulla oli pakkasta ja päivästä tuli kuulas. Töiden jälkeen koirat saivat leikkiä (painia) ulkona. Lähdimme sitten pk-kentälle. Siellä saa käydä juoksuisen nartun kanssa, jos se sopii muille treenivuorolaisille - olimme keskenämme. Aiemmin pidin hormonihuuruiset ajat treenitaukoa, mutta nykyisin tulee taukoja muutenkin tarpeeksi, joten hyödynnän hetket, jolloin esim. kävelen normaalisti. ;) Lykky on muuten punnittu tänään, on 22 kg.

Heti autosta tultua Lykky sai pitää kapulaa. Oli melkoisilla kierroksilla, koska jurskutti sitä antaumuksella, mitä ei ole muuten juuri tehnyt. Sain sen rauhoitettua. Seuraavaksi teimme vauhtijuttuja x 3 kapulalla, taitavat olla viralliselta nimeltään iskunoutoja. Tämän jälkeen harjoiteltiin uudelleen kapulan pitoa ja luovutusta (x 2). Nyt pentu oli normaali eli otti hyvän otteen eikä pureskellut. En ottanut tuota pidemmästä matkasta, koska keskityin pitoon. Näistä on video tässä:

Sitten oli Lystin vuoro. Se sai noutaa, myös hypyn kera pari kertaa. Toisen palkkasin vauhdista narupallolla. Vauhtia oli muutenkin, laukkaa joka suuntaan.

Vaihdoin koiraa. Oli Lykyn vuoro hypätä 2 laudan korkuinen este. Rakensin ristiesteen, koska halusin sen nostavan jalkojaan. Jätin sen istumaan ja palkkasin pelkästä pysymisestä joka kerta eikä varastamishinkua ollutkaan. Koiruus teki hyvät hypyt x 3. Sitten vein pallon kentän päätyyn Lykyn kanssa ja treeni lopetettiin eteenmenoon. Lysti sai omalla uusintavuorollaan seurata pitkän pätkän ja kaukoilla pallo takapalkkana. Lopuksi leikittiin pitkään.

Koska tämä on päiväkirja, laitan tämän: 29 vuotta sitten oli tiukat paikat. Äiti kuoli äkillisesti sairauskohtaukseen. Vuosipäivänä tulee automaattisesti mietittyä silloisia aikoja. Ja äitiä tietysti.

Videoita

2011-11-08T22:32:00.009+02:00

Alla olevalla videolla Lykky harjoittelee sisällä perusasentoa ja seuraamista. Palkka on tiskipöydällä, jotta pentu miettisi. Se hamuaa edelleen kättäni, mutta kontakti on kuten kuuluu. Pörröttämistäni se ei arvosta lainkaan, vaan on anna ruokaa äläkä lääpi -tyttö. Lysti tulee kaveriksi videon loppupuolella. Sen turkki on aika vähissä talveen valmistautumisen vuoksi. Ilmiö näkyy erityisesti kaulassa. :)

Tässä *klik* näkyy Lykyn ulkotottista. Kannattaa työntää suu täyteen lihapullia ennen kuvauksen aloittamista, nimim. Kete Rahkonen. Anteeksi siitä johtuva lintuemomainen efekti (näin sievästi sanottuna). Kamera ei kestänyt alustallaan, siksi kuvakulma on lopuksi vähän jännä.

Tässä *klik* on Lystin seuraamista ja luoksetulo. Pysähtyminen ei ole kovin napakka, olisi pitänyt olla takapalkka. Kamera löpsähti lopussa.

Sitä samaa

2011-11-08T18:08:00.000+02:00

Tänään Lykky on saanut jatkaa perusasennon ja 1-3 (!) askeleen seuraamisen harjoittelua. Lisäksi ulkona oli eteentulot, siinä varasti, ei olisi malttanut jäädä istumaan. Kävin erikseen palkkaamassa pelkästään istumisesta sitten. Seisahtumisia on jatkettu myös.

Lysti sai seurata, tehdä luoksetulon pysäytykset ja pujotella 12 keppiä. Tein niistä 5 cm kujan ja sillä Lysti meloo edelleen. Lähetykset oli jälleen eri kulmista.

Otin videolle osan. Kamera oli lyhdyn ja ylösalaisin olevan jugurttipurkin päällä ja kallistui lopuksi niin, että koirasta näkyy vain korvat. En taida jaksaa siirtää koneelle.

Vähemmän on enemmän

2011-11-07T22:54:00.001+02:00

Tänään lähdin töistä klo 12 jälkeen ja käytin molemmat koirat ulkona. Lykyn kanssa vähän tokoilin. Kivaa: sanon tokoillaanko, jolloin penturakas pomppii yläpystyä taskuihini. Lykky oli sitä mieltä, että päivän liike on eteentulo ja siinä onkin ajatustenlukijan vikaa. Ongelma oli, ettei se jäänyt millään istumaan, vaan olisi tullut perässäni etulapa polvissani kiinni, leuat vaan lussuttivat (sillä on sellainen tapa, otan joskus videolle), koska oli niin ruuan lumoissa. Sain sen jäämään ja pyydettyä luokse. Muutaman pysähtymisenkin se pääsi suorittamaan. Siinä edistytään, pääsen jo kääntämään nenän samaan suuntaan mihin koiran kuono osoittaa.

Sitten lähdin työmatkalle, otin pojan seuraksi. Palasimme klo 20.30 ja jännityksellä katsoin pojan huoneeseen (missä pentu viettää aikaa, kun olemme poissa) oliko vessahätä tai muu mielenosoitus yllättänyt. Ei ollut! Iltalenkin jälkeen otatin perusasentoja maksamakkaran avulla. Alkaa löytyä tie Roomaan. Muutaman maahanmenon testasin sivulta. Jos kiekaisen itselleni oudolla äänellä (miksi ihmeessä teen niin?), koira tuijottaa. Jos olen normaali, se menee maihin.

Pimeän sunnuntain touhuja

2011-11-06T19:29:00.001+02:00

Puoli kahdelta katselin kelloa, joko on ilta. Ei ollut. Virallisesti aurinko on noussut klo 7.53 ja laskenut 15.55, mutta ei siitä täällä mitään havaintoja ollut.

Tänään olen jatkanut perusasentoja Lykyn kanssa. Maksamakkaraa oli pöydällä ja tsapin jälkeen irtosi nokare palkaksi. Tässä metodissa on se hyvä puoli, että koira ottaa kontaktin silmiini eikä käteeni. Jatkan näin.

Ulkona eteentuloja alkaen parista metristä. Noin 8 metristä Lykky arvioi jarrutusmatkan väärin ja liukui takalistollaan jalkoihini kiinni. Ohhoh ja uusi yritys, koira korjasi itse, jarrutus oli ennakoivampi ja asento edessä napsahti justiinsa, kuten lyhyemmistäkin matkoista. Tämä on nyt kivaa ja helppoa.

Pysähtymisiä teetin toisena. Yritän hävittää kaikki vartaloavut. Vielä mennään nenä ja kuono vastakkain, mutta hyviä osumia tuli jo tässäkin. Tehdään nyt näitä, kunnes ollaan samalla tasolla maahanmenojen ja istumisten kanssa.

Hihnakäytöksestä voisin kirjoittaa sivun. Vetäminen ja koirien ohitukset teettää töitä. Tänään sattui huono säkä, kun tuli monta remmirähjää heti aluksi vastaan, jolloin Lykkykin oikein vonkui kohti. En tiedä mikä on hormonien osuus. Pyörät ja autot sujuu. Ihmiset ohitellaan lihapullan avulla, muuten olisi kaikki tervehdittävä.

Lystin kanssa kävin metsälenkillä, helppo ja innokas koira. :) Se sai hepulit hepulipaikassaan. En voinut olla nauramatta ja miettimättä, miten nuori Lystikin vielä on.

Kokeilujen uhri?

2011-11-05T19:21:00.000+02:00

Löysin kaupasta hirvenpaistia. Ihmisille tulee uunissa oma juttunsa, mutta olihan koirille otettava osa talteen.

Laitoin kypsennettyjä paloja tiskipöydän reunalle ja otatin Lykyllä perusasentoa. Kun se löysi sivu-käskyllä kohdalleen ja otti minuun katsekontaktin, tsap ja palkaksi hirveä tiskipöydältä. Muutaman kerran rintamasuunta oli kohti hirviparan palasia ja katsekontaktikin sinne. Ehkä tämä on juuri sellainen harjoitus mitä on kaivattu? ~~Tai sitten kaikki menee sekaisin.~~ Yritän luottaa siihen, että pennun kuuluu ymmärtää mikä on oikea paikka.

Sekavaa tokoa

2011-11-05T14:34:00.009+02:00

Oli vähän univelkaa. 13 tunnin unien jälkeen tunsin levänneeni. Ajoin koirien kanssa kentälle.

Olen miettinyt Lykkyä ja sen opettamista. Minusta se on kova koira, ei välitä kolhuista eikä kehuista. Se vaan mennä humputtaa. Sille on ihan yksi hailee vaikka sitä pörrötän ja kehun, se vaan tuijottaa, että missä se palkka viipyy, tunkee kuononsa taskuun. Olen kehunut sitä ennen palkkaa, jotta se oppisi arvostamaan sosiaalista palkkausta, mutten ole vielä tehnyt läpimurtoa. Välillä olen miettinyt, että se ei taida olla penaalin terävin kynä, perustellen sillä, että jauhetaan tottiksessa samassa pisteessä. Viimeisin tottisvideo oli tästä osoitus.

Äskeinen selitys ei vaan täsmää eikä pelasta minua, sillä jotkin jutut loksahtavat heti kohdalleen, esim. iskunouto ja kosketusalusta. Mutta perusasento ja seuraaminen. Voi itkujen itku. Olen älynnyt, että vika on opetustilanteen vireessä. Koira, joka on superahne (kuola valuu, jos se edes miettii ruokaa) ja saalisviettinen (kaikki liikkuva on saalistettavaa), on ihanteellinen koulutettava. Periaatteessa. Jos ihminen osaa. Imutusseuruu perustunee siihen, että koira vaan oppii olemaan sivulla ja siinä on se hyvä, tuttu ja palkitseva paikka. Mutta Lykky vaan jahtaa palkintoaan enkä usko sen miettineen tippaakaan missä se on palkan saadessaan. Tuskin imuttelu on hukkaan mennyt, hyvin se vieressä tulee, mutta askel välillä imuttelu - itsenäinen seuruu on valtameren kokoinen loikka.

Rakennan (jatkossa) treenit niin, että koiralla on mielessään muutakin kuin pelkkä narupallo tai ruoka. Siirrän siis koulutusta siihen suuntaan, että sen on etsittävä ja hoksattava joku juttu ennen kuin saa palkan. Se tarjoaa rohkeasti ja on innokas, joten sinänsä se on houkutteleva kohde tällaiseen koulutusstyyliin. Sillä periaatteella se kosketusalustan, noudon ja 2 kepin "pujottelunkin" oppi. Eli siirrän tätä tyyliä perusasentoon ja seuruuseen. Ugh.

Takaisin kentälle. Ensin tein Lystin kanssa pitkän pätkän seuraamista ja palkkasin narupallolla. Sitten otin 40 metristä luoksetulon pysäytykset, narupallo oli minulla, seisominen venyi ja venyi, maahanmeno hyvä. Toinen takapalkalla, pysäytykset hyvät, sivulle tulemisen jälkeen palkka. Annoin koiran nauttia palkastaan.

Ennen Lykkyä laitoin noutokapulan valmiiksi kentälle vähän piiloon. Lykky näki viennin. Virhe.

Tarkoitus oli ottaa ensin perusasentoa. Kun laskin koiran irti, se etsi noutokapulan ja tuli innokkaalla laukalla luokseni. Eihän sellaisesta voi olla palkkaamatta - eihän? Palkkasin siis. Sitten kaivoin ruokaa taskustani, että ollaas nyt perusasentoja. Koira juoksi uudelleen kapulalle ja taas palkkasin. Ei kait siinä eitäkään voi karjua? Jos pentu (jonka kanssa on harjoiteltu noutoa alun perin niin, että kapula on jossakin ja sen nappaamalla saa palkan) syöksyy kapulalle ja tuo sen, niin sehän tekee just kuten on opetettu.
Sain koiran unohtamaan kapulan ja teetin perusasentoa ja 1-2 askeleen seuraamista. Paikka oli taaempana, mutta väliin tuli vinoja asentoja. Välillä koira myös istahti oikean jalkani viereen poikittain. Vaikea on joskus tajuta belgialaista ajatuksenjuoksua. ;)
Eteentuloja pidemmästä matkasta, aluksi 2 metristä - hyvä, 3 metristä hyvä myös - ja Lykkensdorf nostaa laukan tähän väliin. Plus sen voi jättää istumaan ja se pysyy. :D Iski ahneus, kävelin 8 metriin, kutsuin hiit, koira juoksi vauhdilla ja pyörähti sivulleni tismalleen oikeaan paikkaan. Mitä olisi tehnyt Oikea Koirankouluttaja? En tiedä, mutta Suuri Filosofi Löperö Eeva oli ihastunut ja palkkasi koiran. Voi raivostuksen raivostus. Miten ajatukseni voi juosta noin kummallisesti? Tämä luoksetulo piti paikata. Lykky katsoi vähän sivulle, kutsuin silti. Koira laukkasi takanani olleelle kapulalle ja toi sen luovutusasentoon eteeni. Joku palkkasi taas, ja nyt ihan syystä, koska hiit:llä kapulan luovutusta on myös treenattu, koska sillä eteentulo on opetettu ennen kuin koira tietää mitä hae kokonaisuudessaan tarkoittaa.
Koska kapula oli nyt edessäni, Lysti sai harjoitella sen pitoa ja luovutusta, siirryin noin puoli metriä ja kapula tuli kohdalleen. Pari kertaa pureskeli, mutta sanomalla rauha ja silittämällä kuonoa ote korjaantui. Iskunoutoja tein pari tämän jälkeen. Niissä ei ole ongelmaa. Ja olihan niitä just harjoiteltu.
Älysin vihdoin viedä kapulan autoon. Pitkän leikin jälkeen päätin ottaa muutaman hypyn. Kasasin pk-esteestä n. 30 cm korkean ristikko-okserin. Jätin Lykyn istumaan, vein narupallon muutaman metrin päähän ja annoin hyppykäskyn. Se hyppäsi kauniisti ja hipaisematta yli. Laitoin yhden laudan noin metrin päähän markkeriksi ja sen takaa otin 3 hyppyä lisää. Lykky kokosi itsensä kauniisti eikä kertaakaan hipaissut hökötystä. Jihuu!

Tämän jälkeen kävin Lystin kanssa metsälenkillä, annoin sille laatuaikaa.

Eilen kävin kaupunkikävelyllä molempien koirien kanssa erikseen. Lykky on niin kiinnostunut kaikesta, että joudun tekemään töitä saadakseni sen huomion. Onnistuin vaihtelevalla menestyksellä.

Sairastuvalta: Selkä on ollut tosi kipeä. Torstaina ja eilen oli kova polte ja kihelmöinti takareisissä ja pohkeissa. En voinut olla paikoillani. Tänään tilanne on parempi. Näyttää siltä, että 2 x 45 min istumista taukoineen on liikaa. Nilkka sen sijaan petraa koko ajan, minussa on näköjään myös parantuvia materiaaleja. Hölkkäsin vähän matkaa autolta palatessani. Ei koskenut. :) Kuminauhajumppaa ja tasapainoilua olen jatkanut. Äsken jumppasin portailla nilkan koukistusta ja ojennusta eikä tuntunut missään. Nyt on jäitä sen takia että niitä kuuluu olla. Kunhan pystyn juoksemaan kunnolla, tekemään kahdeksikkoja ym. kiemuroita, kutsuvat agi-kentät.

Ruumaan?

2011-11-03T15:34:00.004+02:00

Tänään nautin poikkeuksellisen paljon osa-aikatyöstäni. Olin kotona klo 13, jolloin laskin molemmat koirat hetkeksi pihalle leikkimään. Ne nuhjasivat toistensa kimpussa tuttuun tyyliin. Oli aurinkoista ja kaunista. Sitten rauhoitin nilkan ja selän eli kävin mahalleni matolle ja kiedoin nilkkani ympärille myttääntyneen jäisen hernepussin.

Puolen tunnin päästä tokoilin Lykyn kanssa.

Eteentuloja teetin matkaa pidentäen, nyt jo 3 metristä. Siitä se tuli laukkaloikalla. :)
Yritin tehdä eri jääviä itse peruuttamalla, mutta koira ei taaskaan muistanut mitä tarkoittaa pysähtyminen, heittäytyi maihin ja alkoi ropeltaa taskuani. Teen sisällä lisää, jotten vahvista virhettä. Ainakin eilisiltana koira sisällä toimi.
Perusasentoa ja seuraamista uudella tyylillä: Kerran huomasin koiran takapuolen kiertyvän ulos, muuten se oli suora ja taaempana kuin aiemmin. Lykky ei välitä kädestäni, jos se on reidessäni, ei edes hamua ruokaa siitä. 8) Pää on kauniisti ylös. Edistystä.
Lopuksi narupallokaahotusta, pari pito- ja irrotusharjoitusta ja kotio.

Lysti pääsi pienelle kävelylle ja sen jälkeen seuruutin sitä kummallisesti kävellen, se tulee ihan luonnostaan. :D Ah, kuinka nautin sen vireestä ja osaamisesta. Narupalloleikki oli tällekin hurtalle luvassa. Nyt olen kotona taas mahallani jalassani jääkäärö.

Sitten pari irrallista juttua, eivät liity koiriin. Ortopedi kehotti pitämään nilkassa jäitä myös töissä, jotta saan sen rauhoittumaan, jottei tulehdusreaktio jyllää liikaa ja tule jälkimaininkeja. Ostin pikajääpusseja, sellaisia joiden sisällä on pyöreä juttu, joka rikotaan, pussia ravistetaan ja jonkin reaktion seurauksena sisältö kylmenee. Pussin kyljessä lukee, että jos nestettä menee iholle, se on välittömästi pestävä vedellä pois. Eilen nilkka ärtyi, joten sopivassa välissä otin pussin esille. Pyöreän jutun rikkoessani kuului normaalin plutsin sijaan pffit. Tarkistin pussia joka puolelta ja koska mitään ei valunut, laitoin sen nilkan ja nahkasandaalin päälle. Tätä tarinaa en kirjoittaisi, jos hetken päästä ei olisi nilkassa tuntunut kylmän lisäksi myös märältä. Samassa liemessä oli kenkäkin. Hilppasin vessaan huuhtelemaan jalkaa, en pöntössä vaan lavuaarissa, ja mietin että onko kyseessä myrkky, mikä sulattaa koko jalkaterän ja suurempana huolena - pitääkö kenkäkin heittää roskiin. Soitin firman myyntiedustajalle ja kysyin miksi huuhteluohjeet ovat. Aine kuulemma voi allergisoida. Kenkää kannattaa huuhtoa, mutta ei sitä roskiin tarvitse laittaa.

Sitten toinen juttu. Tänään keskustelin työkaverini kanssa ja puheeksi tuli työaikani ja -kykyni ja hän taivasteli kuinka sellainen mahtaa ottaa kukkaron päälle. Sanoin hänelle, että sitä pärjää vähemmälläkin. Enhän nykyään (koirien tultua) esimerkiksi matkustele ja en nyt voisikaan kaukomaille lentää, koska en voisi istua pitkään. Sitten keksin: paitsi jos minut laitetaan ruumaan! Toisilla ihmisillä on matkalaukku, minulla sitten matka-arkku. Jos ruumassa olosuhteet käyvät jonkin toimintahäiriön vuoksi epäsuotuisiksi, after-kuva on tuon näköinen.

Tokoa

2011-11-02T17:36:00.005+02:00

Olin Riikan opissa Lykyn kanssa. Näytin aina nykytilan ja siitä sain neuvoja eteenpäin.

Seuraaminen ja sivulletulo: Imutuksen Lykky osaa, mutta jos alan yhtään pilkkiä, kontakti tipahtaa. Sivulletuloissa se alkoi yllättäen kääntää peppua ulos, kun haki katsekontaktia eli kontaktia suussa olevaan ruokapalaan. Suussa oleva palkka ei siis ole hyvä tässä, ei käsi kainalossakaan ja vasen käsi pitäisi saada jo paikoilleen. > Käsi housun saumaan ja siitä häivytys ulommas, kun koira osaa. Käsimerkillä paikan korjaus, jos takapuoli lähtee ulos. Palkka taaempaa. Yhden askeleen seuraamisesta siirrytään askel kerrallaan eteenpäin. Tätä kokeiltiin ja sillä paikka, suoruus ja kontakti korjaantuivat. :)

Jäävät: Maahanmenot hienoja, myös sivulta liikkeestä. Pysähtymisissä Lykky olisi aluksi mennyt maahan, istumisia ei kokeiltu. Näitä kannattaa tehdä itse peruuttamalla ja sekaisin myös, jotta koira oppii kuuntelemaan käskyt. Nyt tehtiin maahanmenoja ja seisahtumisia sekaisin ja Lykky osasikin.

Kesäkuun kuva

Luoksetulo eteen: 50 cm:stä Lykky osaa, mutta 2 metristä piti auttaa, "Whaaat?" oli koira. Tähän matkaa lisää, myös sisällä.

Nouto: Iskunouto-osuus hyvä ja ote hyvä. Tässäkin matkan pidennys eteen tullessa. Nyt Lykky osasi siirtyä vähän matkaa (15 cm) kerrallaan. Noutoon lopettiin, siitä tuli palkaksi narupallo, paineen purkamista tapporavistuksin vastomalla ja koira autoon.

Yleistä:

Jos tulee virhe toistamiseen, auta koiraa, älä vahvista virheitä.
Palkkaa paljon.
Älä höpötä! Yksi käsky ja tsap ja sitten kehumista tai käsky ja auttaminen. Muuten hiljaista.
Lepo kun ei tehdä mitään, lievempi kuin maa.
Ruutua ja noutoa kannattaa myös jo tehdä.
Häiriötä voi treenata myös agi- tai pk-kentän laitamilla, vaikkei ryhmässä treenaisikaan.

Jäi positiivinen mieli ja tuli selkeät sävelet miten edetä.

Pennun kasvua

2011-10-30T19:19:00.002+02:00

Katselin valokuvia. Jotkut asiat muuttuvat, toiset pysyvät:

Toukokuu

Lokakuu, pentu 7 kk

Kuvapari antaa leikin vastavuoroisuudesta kyseenalaisen vaikutelman, mutta jätän silläkin uhalla lisäkuvat toiseen kertaan. Toivottavasti Lykyn ilme kertoo tarpeeksi. :)

Ehtiväinen

2011-10-30T10:54:00.002+02:00

Olen ollut reipas ja kellon siirtämisen ansiosta jopa tuntia aikaisempi lintu.

Lystin kanssa aamulenkin jälkeen pujoteltiin 6 keppiä 5 cm:n kujana. Olisiko menty noin kuudesti eri suunnista. Narupallo lensi palkaksi.

Lykky sai mennä kahta keppiä, toistoja ehkä 6. Viimeisimmästä kerrasta on aikaa, mutta jotakin on loksahtanut kohdalleen. Koira löysi oikean välin, vaikka lopulta kepit olivat kohtisuoraan. Narupallopalkka tästä. Paikkamakuussa menin noin 6 metrin päähän narupallo näkyvillä, palattuani heitin sen Lykyn taakse. Hyvin kesti. Istuminen ok, maihinmeno ok. Sivulletulo ja seuraaminen on ongelmissa, pentu on liian innokas. Eihän se sinänsä huonoa ole, mutta tarkkuus kärsii kun sillä on narupallon tai lihapullan kuvat silmissään. Jottei koira jymähtäisi namikäteen, kokeilin narupalloa kainalossa, vuhve tuli oikealle paikalle. Tässä pitäisi tehdä nyt joku linjanveto.

Nilkkajumppaa harrastin kotonani, nilkka on niissä teipattu. 1. Seisoin tasapainolaudan päällä molemmilla jaloilla, kallistelin eteen ja taakse, tein pieniä kyykkyjä. 2. Kirjoitin pottuvarpaalla kaikki aakkoset ilmaan. 3. Pidin leveästä jumppakuminauhasta käsin, koukistin ja ojensin nilkkaa. 4. Kiedoin kuminauhan pöydän jalan ja jalkateräni ympärille, jotta vastus tuli eri suunnasta, siinä koukistukset ja ojennukset, nilkan kallistukset ulos- ja sisäänpäin. Ortopedin mukaan liikkeet eivät saa olla kipua provosoivia, eivätkä olleetkaan. Nyt on jäitä, jotta kinttu rauhoittuu urakastaan. Selkä on ärtynyt ja vasempaan pohkeeseen vihloo taajaan. Yritän silti välttää Neurontinien popsimista, koska ne hidastavat aivoja. En minä kyllä tällaista kipukroonikon elämää ollut itselleni kuvitellut.

Ja lisää tottista

2011-10-29T20:40:00.002+03:00

Taas kentällä. Motivaatio kumpuaa osin siitä, että en uskalla Lykkyä laskea metsässä irti, koska en halua koiranpentuja. Pyöräillä sen kanssa ei voi ja kävelylenkit ovat rajallisen mittaisia. Palloa heittämällä saan palkattua & juoksutettua ja motivoitua palaamaan luokseni taistelemaan. Molemmat koirat tekivät vuorotellen, kaksi tuuria per koira.

Lykky

Eteentuloja noin 2 metristä, nämä pelaavat nyt. Koira tarjosi ensimmäisen pyytämättä, kun sanoin että tokoillaan. Lisään matkaa hiljalleen.
Seuruutusta imuttamalla pari pidempää pätkää. Ei ollut hanskoja, joten tuntui sormissa rouhealta. Miltei-paikoillaan-käännöksiä vasemmalle. Lykky hypähti kohdalleen, ääk, haluan hillitymmän siirtymän, joten siirsin namikäden alemmas. Tepsi.
Sivulletuloja, asennot ok.
Maahanmenoja pari.
Paikkamakuu: Kävelin noin 5 metriä pois ja käännyin katsomaan. Pentu tuijotti skarppina paikaltaan. Kehaisin ja heitin sen takaviistoon narupallon. Ehkä etenen turhan maltillisesti?
Narupallolla luovutusasentoa ja rauhaa, vapautukset. Kerran pentu olisi leikkinyt ennen lupaa, kielsin öp, muuten jämäkkää pitoa ja kaunista kontaktia yhtä aikaa.

Lysti

Luoksetulon pysäytys takapalkalla. Pieni ennakointi näkyy niin, että laukka muuttuu 10 metrin jälkeen pystymmäksi. Hieno oli.
Seuraamista, eri kuvioita. (Tempon vaihteluja ja jotenkin unohdin nilkankin. Lähdin juoksemaan ja toisen askeleen kohdalla havahduin kipuun, nilkka ei taivu tarpeeksi ja akilles on jäykkä. Selkä tähän samaan saumaan: tänään on vihlonut vasempaan pohkeeseen.)
Seuraamisesta seisahtuminen, hieno.
Seuraamisesta istuminen, hyvä.
Narupallopalkalla ja Lykyn tottistelulla vedättämällä Lystin vire on kerrassaan mainio.

Annoin koirien leikkiä pihalla. Se on niin mainiota katsoa. Sillä hetkellä, kun molemmat pääsevät yhtä aikaa ulos, alkaa kaulojen kaluaminen ja jahtaus. Lystin karvan tiputus jatkuu ja se alkaa olla säälittävä kalkkunakaula. Tassut ovat rauhoittuneet, ilman hoitoja on menty jo viikko-kaksi(?). Syyllistävä katseeni kääntyy ruuan suuntaan. Toivon ettei paranemisen ääneen lausuminen saa aikaan pahenemista.

Tottistelua

2011-10-28T18:16:00.001+03:00

Ensimmäinen työviikko on takana sitten elokuun. Juhlistin tapahtumaa tottistelemalla koirien kanssa.

Lykky

Sivulletulot välillä ok, muutaman kerran tuli liian eteen ja pari kertaa korjasi asentoaan edessäni tiiviimmäksi. :o Vahvistusta luvassa.
Seuraaminen: Sivu-sivu-systeemillä meni pari askelta ok, sitten koiruus edisti. Imuttamalla menee kauniisti. Minulla on seuraamiskriisi. Ehkä pitäisi imuttaa sittenkin. Vasemmalle käännöksissä koira kääntää takapuoltaan, mutta helposti siinäkin vajaasti eli alkaa edistää. Takajalkajumppaa luvassa.
Maahanmenot hyvät. Sujuu eri asemista.
Istumiset myös.
Seisomisissa koira menee maihin, jos pidän vasemmassa kädessä namia. Jos oikeassa, seisoo. Tässä mulla on joku vartalokäsky, jota en tiedosta. Olisiko oikea käsi ja yläkropan kiertyminen: seiso.
Eteentulot ovat loksahtaneet kohdalleen. Jihuu! Hiit on käsky, tänään kaikki asennot suoria, kontakti upea, etäisyys juuri sopiva. Palkkaan tiputtamalla suusta ruokaa. Alan lisätä välimatkaa.
Noudoissa otin vauhtihakuja palkaten narupallolla kuonon osoittamaan suuntaan. Välillä kävi kuten pitikin eli koira otti kapulan lisäksi myös pallon suuhunsa. Vauhti on luja. Luovutuksia teetin erikseen, koira nappaa kapulan klak ja pitää sitä pureksimatta, tuijottaa silmiini, laitan kädet kapulan päihin, rauhoitan jos meinaa irrottaa, irti-käskyllä koira irrottaa välittömästi ja saa suustani palkan. Tämä on hyvällä mallilla.

Tuli näköjään tehtyä vähän kaikkea, mutta kauan ei mennyt. Pääasia oli, että koira oli innokkaana pallo suussaan, kun talutin sen autolle. Treenivinkit ensi kerraksi: seuraamista, sivulletuloja, vasemmalle kääntymisiä paikoillaan, eteentulot pidemmästä matkasta ja kun se sujuu, kapulan luovutukset kauempaa.

Lysti

Vauhtinoutoja ja luovutuksia narupallolla palkaten. Se oli vallaton kuin varsa laitumella laukatessaan ympäriinsä narupallon kera.
Luoksetulon pysäytys ja maihinmeno. Ekalla pysäytys venähti, tokalla käytin takapalkkaa ja siinä seisahtuminen tapahtui yhden laukka-askeleen aikana. Tämä näyttää upealta. :)
Seuruutusta kummallista kiemurauraa, pitkä peruutuskin. Hyvä oli kontakti ja into, kun oli narupalloa vilautettu.

Selkä: Kävin tänään työterveyslääkärissä, koska ruoto ei siedä istumista edelleenkään. Se on jäykistynyt aika taipumattomaksi ja hermotestit vinkuvat punaista. Neurontinit palaavat, lähete lähtee eteenpäin ja lisäksi hän oli osatyökyvyttömyyseläkkeen kannalla. Sitä eläkevakuutuslaitoskin väläytti jo toukokuussa sen verran, että lähetti hakemuksen kotiin. Olin kyllä ajatellut pidempää kokonaista työuraa. No nilkka sentään rauhoittuu kylmällä ja toipuu aikataulussaan, vaikka pidemmistä seisomisista ja kävelyistä suutahtaisikin.

Pyöräilyä

2011-10-26T18:48:00.000+03:00

Lysti sai tänään erityishuomiota. Kävimme kahdestaan pyöräilemässä. Nilkalleni se on suositeltavaa, mutten ole aiemmin uskaltanut pyörän selkään äkkipysäytysten varalta. Kivaa oli! Sen jälkeen tuumin, että kävelylenkit eivät koiralle mitään liikuntaa ole. Ennen lumia yritän harrastaa toistekin.

Lykkensdorf painoi eilen 21.6 kg iltaruuan jälkeen. 5.10. oli lukemat 22.8 kg aamuruuan jälkeen, joten kasvu on tasoittunut. Lystiä en punninnut. Se on aika karvaton tällä hetkellä, silittäessä tuntuu ihan kovalta, kun ei ole pohjavillaa ja päälliskarvojakin vain nimeksi. Että tällainen huomio tähän loppuun.

Lady Show

2011-10-25T21:11:00.007+03:00

Töiden jälkeen ulkoilin koirien kanssa. Lykkyä vie nyt hajut ja vetää hihnassa vielä normaalia enemmän, Lysti kulki löysän taluttimen päässä. Säikähdin, kun meitä lähestyi irti oleva airedalenterrieriuros pörhäkkäänä. Ei välittänyt kauempaa tulevan omistajansa huhuiluista. Lysti haukkui, että täältä pesee, jolloin Lykkykin riemastui. Tulija hidasti, mutta liikkui edelleen kohti. Ajattelin ettei hyvä heilu, jos alan itsekin ärjyä. Jostakin syystä lähdin kävelemään pois kahta narttuani perässäni vetäen. Se toimi, omani jatkoivat vierekkäin matkaa. Airis pysähtyi ja omistaja sai sen kiinni. Jihuu, selvittiin ilman ihokontaktia! Ehdin nähdä, kuinka vierestä katson kolmen koiran mylläkkää tai sankarillisesti olen siellä keskellä ja löydän itsensä ensiavusta.

Vähän tokoilin Lykyn kanssa, mutta on se sen verran kuutamolla, että armahdin meidät molemmat. Sivulle se löysi pari kertaa, mutta aika pian jäi eteeni istumaan ja tuijottamaan. Kun sanoin sivulla "sivu" ennen askelta, se meni maihin.

Tämän biisin poimin, siitä tuli hyvä mieli ja minulle tuli mielenyhtymä Lykystä (ja meistä muista) lenkillä. Klikkaamalla pääsee kuuntelemaan Christina Aguileran Show me how you burlesque *KLIK*.

Nilkan ja selän kuulumiset vielä. Töissä naurahdin ironisesti löytäneeni tasapainon työasentojen välillä. Istun, kun alkaa jalkaa pakottaa ja nousen seisomaan, kun selkä tekee hermosärkyä. Vanha sanonta variksesta maalatulla aidalla: kun pyrstö nousee, niin nokka tarttuu ja kun nokka nousee, niin pyrstö tarttuu.

Aamuun pimeään

2011-10-24T18:45:00.004+03:00

Pienehkö tokotauko jatkuu. Olen keskittynyt remmikävelyn opettamiseen. Erityisesti paluumatkan pentu kulkee jo ihan mukavasti, vaikka olisi kuinka lyhyt lenkki. Lystikin on keksinyt paluumatkoiksi itselleen ohjelmaa: alkaa seurata katsekontaktissa hymyillen. Tarjoan sille palkinnoksi haastetta tekemällä kiemuroita. "Siellä se naapuri taas hoipertelee, eihän tuo käy töissäkään."

Murruin yhtenä päivänä: Ajoin auton oven eteen ja tarkoitus oli lähteä vain Lykyn kanssa, joka hyppäsi kyytiin. Lysti karkasi sisältä autolle. Huusin sille vihaisena, että "takaisin sisälle!" Lysti nosti etutassunsa takakontin reunalle, työnsi kuononsa oman häkkipuoliskonsa kaltereiden sisäpuolelle, heilutti häntäänsä korvat luimussa eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen sisälle. Ei saisi moisesta palkata, mutta ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ottaa sekin matkaan.

Ehkä pentu-termistä pitäisi hiljalleen luopua. Katsoin eilen kuinka leikkisä se oli naapurin vehnis-uroksen kanssa. Pentu oli ylhäältä katsottuna J-kirjaimen muotoinen, kun asetteli itseään uroksen eteen. Illalla tajusin, että hormonithan Lykkysauruksella hyrrää, mutta on yllättävän siisti tyttö. Irti ei auta nyt laskea, ties mitä siitä seuraisi.

Aamulla oli järkyttävää herätä pimeään. Töissä olikin kivaa. Teen taas vähän lyhennettyä työaikaa. Jouduin istumaan melkein koko päivän, koska nilkan kanssa en voinut seisoa jatkuvasti. Tulos: takareisiä polttaa ja kihelmöi ja tätä kirjoittaessani (mahallani olohuoneen matolla) pitäisi hieroa ja vatkata kinttujani, koska en voi olla paikoillani. Minä kun luulin, että selkäongelma oli jo vanhentunut. Tervetuloa unettomat yöt, Neurontinien lappaminen, lääketokkuraiset aamut ja tuntematon tulevaisuus.

Lyhyesti

2011-10-23T20:40:00.002+03:00

Kävin päivällä molempien koirien kanssa yhdessä hihnakävelyllä, edellisestä kerrasta on aikaa 2 kk. Ajoin metsän laitaan, kävelimme tietä pitkin 600 m ja "perillä" annoin niiden leikkiä keskenään irti. Sitten kävelimme takaisin. Lysti kävelee kuin unelma, Lykyn vetämättömyys ei ole itsestäänselvyys. Aika kaukana siitä. Kotona pidin kintussa jäitä.

Huomenna menen töihin pitkästä aikaa, luulen että voisin pystyäkin. Ahdistaa vähän, pelottaa ettei nilkka tai selkä kestäkään. Ihmettelen missä on se palo työntekoon, mitä olen joskus tuntenut. Vastapainoksi olisin lähtenyt koirien kanssa iltakävelylle, nauttinut syysillasta, tuulettanut ajatukseni ja palannut raikkaana lämpimään kotiin, mutta nilkka on sen verran rasittunut päiväkävelystä ettei kannata. Muistan ortopedin sanat, että jos se on kipeä, niin se huutaa apua ja sitä pitää uskoa. Se vasta ahdistaakin.

Tietääpä tehneensä

2011-10-22T21:37:00.002+03:00

Eilen tai tänään ei olla tokoiltu yhtään. Minua ei huvittanut ja ajattelin, että pennullekin tekee tauko hyvää. Lyhyellä hihnakävelyllä sain tsapattua pennulta muutaman kerran hyvän paikan ja palkattua siitä. Autot eivät kiinnostaneet, pyöriä tai koiria ei tullut vastaan. Kolmen ihmisen ryhmä ohitettiin nätisti veriletun avulla.

Koirat saivat juosta keskenään lelut suussa. Se menee tutulla kaavalla, ja jos Lystiltä tipahtaa lelu kesken leikin, pentu odottaa, että Lysti saa sen uudelleen suuhunsa. :D Aika usein pentu tulee luokseni leikkimään ja taistelemaan lelustaan. Taistelun ohessa otatin noudon loppuasennon muutamaan kertaan, istuminenkin sujui jo vähemmällä vaivalla, välillä irrotutin lelusta ja sitten leikki jatkui.

Oli käydä hassusti. Kesken Lykyn juoksun kuului tömps, sen rintakehä tai maha osui ohuen puun kantoon, jonka yli se laukkasi. Koira ei näyttänyt kipuaan, kantoon jäi karvatuppo. Tutkittiin tämän jälkeen Lykyn maha ja rintakehä, yksi jakaus sieltä löytyi. Poika potki ja rusensi osin lahonneen 30 cm korkean teräväpäisen kannon maan tasalle. Äsken katsastin tilanteen oireettomalta koiralta uudelleen, kosketellen tai painellen ei ole mitään kipua, ei tunnu turvotuksia eikä mustelmia tai reikiä näy. Olisi ollut aineksia kaikenlaiseen.

Nilkka: Otsikko tulee siitä, että tänään nilkka tiesi eilen olleensa metsässä tai vähän pidemmällä kävelyllä. Jäitä olen pitänyt tiuhempaan ja jättänyt tänään pidemmät kävelyt sikseen. Ostin jumppakuminauhan, pääsee nilkka tutuksi senkin kanssa, kunhan nyt rauhoittuu. Hassua - katsoin mitä kaikkea nilkan pitäisi osata ennen urheiluun paluuta: mm. varpailla ja kantapäillä kävelemisen, kahdeksikon juoksun ja sivuttaisaskeleita. Nyt tuntuu ihan mahdottomalta moiset. Ja agi-kentille halajaa mieli. Vajaan kuukauden päästä sen pitäisi olla mahdollista. Eletään sillä.

Pientä projektia pukkaa

2011-10-21T18:12:00.000+03:00

Sanon nilkasta heti alkuun, koska se vaikuttaa kaikkeen. Paraneminen jatkuu. Kävin tänään ensimmäisen kerran metsäkävelyllä ilman keppejä, tosin leveitä polkuja ja teitä pitkin. Ei sattunut ja kävelin aika normaalisti. Nilkkaa avustivat teipit ja tuki, ja jäät olivat vuorossa kävelyn jälkeen. Mutta silti, jippii! Toipuva puoli on pohkeesta ja reidestä huomattavasti kapeampi kuin terve, mutta siitäpä voimistuu. Muistaakseni sääntö menee niin, että viikko immobilisaatiota tarkoittaa yhtä monta kuukautta kuntoutusta eli minulla pitäisi olla symmetriset lihasvoimat alaraajoissa 7-8 kk kuluttua = ensi kesänä (!). Ehkä sauvakävelyn jäljiltä itäsaksalaisittain pullottavat hartia- ja yläraajalihakseni valuvat hiljalleen alakroppaan. :)

Projektia pukkaa Lykyn hihnakäyttäytymisen suhteen. 2 kk tauko normaaleista hihnalenkeistä ei ole tehnyt hyvää. Se vetää, saalistaa pyöräilijöitä, hinkuu ihmisten ja muiden koirien perään. Eilen tuli pyöräilijä vastaan, Lykky oli valjaissa, osasin varautua koska sen korvat olivat Sen Näköiset. Pyöräilijän kohdalla se sinkosi, teki voltin ilmassa, koska pidin jämäkästi kiinni, tassut vaan heilahtivat silmieni korkeudella. Säikähdin, kaikki kävi nopeasti. Kipeätä se ei rajusta voimisteluhetkestään näyttänyt saaneen, mutta puhuttelun sai jälleen. (Pyöräilijälle ei käynyt kuinkaan, koska osasin siis varautua, otin välimatkaa ja pidin hihnan lyhyellä.) Koirien ohituksissa saadaan olla aika kaukana, jotta saan huomion itseeni.

Pitää alkaa ajaa sisään "nätisti"-käskyä, kuten Lystinkin kanssa. Se on siis käsky, jolla kävellään vierellä löyhemmin kuin seuraamisessa: ilman katsekontaktia ja väljemmin. Lystillä nappasin sen lennosta, kokeilen samaa Lykylle. Joskus BH:ssa sille on käyttöä. Tätä menoa joskus on kaukana tulevaisuudessa.

Tottistelut ja pujottelut

2011-10-20T13:58:00.000+03:00

Pientä tottistelua nurmikolla: Lykyn kanssa verilettupalkalla maahanmenot vasemmalta puolelta kävelystä ilman kumarruksia ja käsiapuja, osasi! Samalla lailla istumiset, paitsi vasen käsi oli ylhäällä - istui. Eteentulot ok, tarkkana saan olla ettei etutassut tule kengilleni. Tassuja en edes tunne, jos jaloissa on 4 numeroa liian isot kumisaappaat. :) Sinisellä patukkalelulla leikkiä, siitä rauha, luovutus ja uusi leikki.

Lystin kanssa pujotteluja 6 kepillä 5 cm kujalla, noin 5 pujottelua yhteensä. Lähetykset eri kulmista, myös takaviistosta. Heitin lelun keppien jälkeen tai se odotti siellä valmiina. Hyvä oli vire ja tällä leveydellä Lysti meloo. Kun saisin saman draivin suoralle keppilinjalle.

Kävin molempien kanssa erikseen ensin lyhyehköllä hihnakävelylenkillä. Lykky noteerasi autot, muttei osoittanut elkeitä jahtaamisesta. Toisten koirien ja ihmisten ohitukset pitää aloittaa ihan alusta. Nyt koiruus kiskoo niiden luokse häntä heiluen, hetkeksi malttaa tulla viereeni syömään verilettua.

Nyt on nilkassa jäitä, ohjeiden mukaan jäähdytän tuollaisen rasituksen jälkeen. Pääasia on se, että nilkka nyt selvästi toipuu.